Tsori..

Hengissä ollaan, jotenkuten. Tai ainakin sillointällöin, suurimman osan aikaa..

Alkaa kuulkaas jo hymy hyytyä tämän sairastelun kanssa. Siitä lähtien kun työt alkoi ei ole ollut tilannetta että joku perheenjäsen ei olisi ollut sairaana. On ollut nuhakuumetta, ärtsyä sellaista, vatsa-ja oksutautia ja kaikkea sekaisin. Tälläkin hetkellä keskimmäisen kanssa valvotaan kilpaa läpi yöt toisen halaillessa sankoa ja itse toipuen samasta taudista joka oli useampaankin otteeseen viedä valon vintistä jopa näin sitkeältä immeiseltä. Pitipä sitä ihmettä kutsua viikonloppuna katsomaan myös parin ensihoitajia yhden aikaan yöstä mutta siitäkin hengissä selvittiin.
Ja sen vähän minkä on ennättänyt ompelukoneiden edessä istua, joko ongelmaratkaisua testaten tai odotteleville valmista työtä puskien, ei väsynyt pää vaan yksinkertaisesti ole toiminut ja tahkoan ihan tyhmien asioidenkin kanssa etttä esim. miksi ihmeessä saumurin sauma vetää niin tiukille ommellessa (no johtuisko siitä että on unohtanut nostaa sen taustalla tököttävän tangon joka ohjaa lankoja, ja sitä rataa..) Joten anteeksi kun täältä ei vieläkään kuulu mitään luvattua :' (

Löytyisköhän koneelta vielä kuvia joita en ole ennättänyt tänne laittaa..   vaikka tällaisia:

Lisää perusvaatetta pojalle:

Yksi kuvaton pusero joka meni lahjaksi ja jonka keskeisin yksityiskohta oli pitkittäissuunnassa kyynärtaive-ranne -väliltä rypytetyt hihat:

Tytöllä oli muutama viikko sitten koulussa naamiaisdisko, jonne tuli tehtyä puku kaapeista löytyneistä kankaista. Ei ihan hukkaan mennyt, kun tyttö tykkäsi, ja voittipa jopa pukukilpailunkin tällä asullaan jonka valtti oli olla muista erottuva ja persoonallinen.

 Viime jouluksi (!) tein nuorimmaiselle joulujuhlavaatteet ajatuksella että olisi tunika jossa vyö.

 Lopputulos oli kuitenkin suoraan yöpukuosastoa, joten keskeltä poikki ja harmaasta kankaasta hametta kaveriksi. Toimi paljon paremmin näin :) Helmasta jäi vielä pikkuiseen punaiseen hamoseenkin tarpeet joten ei mennyt kuitenkaan yhtään hukkaan kyseinen tunika (hameesta ei vain tainnut olla kuvia)..

Teinhän minä isommillekin juhlavaatteet mutteivät ennättäneet kuvattaviksi tuolloin. Tein pojalle savunsinisestä vakosametista housut (tein jopa kuvallisen ohjeen miten ommellaan housuihin vetskari mutta sitten ajattelin että taidan olla ainoa joka tykkää että lapsen housuissa on ihan oikea vetoketju edessä, joten postaus jäi tekemättä. Kuvat koneelta löytyvät vielä jos nyt joku kuitenkin innostuisi haluamaan moisen tekemisestä ohjetta..)

Tässäpä oli taas jotakin pientä katseltavaa..

Pikapäivitys valmistuneista

 Eipä ole koneiden edessä tarvinnut juurikaan aikaansa kuluttaa, sen verran ahkerasti on lapset sairastelleet.. vaikka onhan se tietysti ihan odotettavissa kun töihin palaa ja sitäkautta lapset hoitoon, niin alkaa se vastustuskyvyn hankkiminen aika tehokkaasti..

Jotain on kuitenkin ollut pakko tehdä että arki pyörii eikä sen pesukoneen tarvitse ihan niin usein.

Itselle valmistui lyhythihainen, jota näin kylmemmillä ilmoilla voi pitää tällätavalla pitkähihaisen kanssa, kesällä sitten ihan pelkiltään. Taskutkin ilmestyivät eteen, taskuja kun olen kovasti töissä ollessa vaatteisiin kaivannut.

Taidankin erottaa lastenvaatteet ihan omaan postaukseensa, mutta yhden vinkin vielä laitan sellaisille jos löytyy vielä joku joka ei ole ennen tällaistä keksinyt koettaa..

Eli ratkaisua ongelmaan, jolloin juuri sopivan väriset langat on jo kiinni siellä ompelukoneessa ja saumurissa, tai sitten sitä juuri oikeaa sävyä ei ole kuin se yksi rulla.. Kuvassa on nyt kaikki eri sarjan rullia, mutta yhtähyvin voisivat olla vaikka puolia jokainen, tai alalankana iso rulla ja neulalangat puolista.....

Eli ainakin minun Bernina Auroran puolat sopivat noihin Berninan peitetikkikoneen tappeihin sopivan naftisti pysyäkseen hyvin kiinni, joten ompelukoneella voi puolata haluttua väriä tarvittavaan määrään puolia ja eikun ompelemaan. Itse ainakin yllätin itseni vähän ahtaasta ajattelutavasta, sillä vaikka puola näyttää pieneltä, neulalankana sitä ei kulu kovin paljoa ja yhdellä puolallisella ompelee vaikka kuinka ja monta puseroa!

Kangaskassi-innostus

Meillä oli tarvetta parille kääntökassille, joissa voisi hilata lasten villaavaatteita ym. päivittäistä kodin ja hoitopaikan välillä, sekä omia ulkoiluvaatteita työpaikalle ja takaisin.
Tästä ajatuksesta syntyi pari kääntökassia ja nämä olivatkin niin koukuttavia että näitä voisi ommella aina vain lisää ja lisää, yhdistellen mitä herkullisimpia kankaita ja kuoseja keskenään..

Tämän kanssin kankaat huusivat päästä yhteen vaikka olivatkin ihan eri puolilla kangaskauppaa. Kumpikaan ei vain antanut mielenrauhaa ennenkuin päätin laittaa ne yhteen. Ilmeisesti taas näin keväällä kaipaan kirkkaampia värejä ja voimakkaita kontrasteja.. Näma kankaat ovat sellaista vähän napakampaa polyesteri-puuvillaa, jossa on hieman satiininen pinta (joka ilmeisesti aavistuksen verran hylkii vettä joka on tosi kiva kun tätä kassia kannellaan ulkona myös tihkusateessa/lumessa)

Tähän toiseen kassiin kankaat löytyivät kotoa jo valmiiksi. Enkä edelleenkään tykkää sinisestä mutta näköjään taas tuollaista sinisensävyistä Marimekko-kangasta meiltä löytyi eikä muutakaan tähän hätään ollut. Lopputulos on silti ihan kiva. Mustavalkoinen kangas on entinen käyttämätön tyynyliina, joka juuri ja juuri riitti tähän kassiin, kun auoin saumat ja sain hyödynnetyksi sen sisälle käännetyn lipareen joka noissa tyynyliinoissa yleensä on.. Tämän kassin materiaalit ovat siis ihan tavallista puuvillaa.

Oma kännykkä-rahapussi oli jo niin raihnainen ja reikäinen että sitä ei enää kehdannut ottaa kaupankassalla esille, joten kankaan jämistä tuli vielä tuommoinen yläkuvassikin oleva uusi pussukka. Kuvista ei oikein näy (ekaa kuvaa klikkaamalla isommaksi ehkä kaikkein parhaiten), mutta pussukan etupuolen kangas on rypytetty paikoilleen, ja tämä malli on ihan hurjan nätti luonnossa..

Vielä keksisin pari käyttötarvetta tällaiselle, ja yhteen olisi kankaatkin jo, joten enää tarvittaisiin sitä aikaa toteuttaa visiot. Onnistuin kuitenkin itsekin sairastumaan tähän lapsilla olevaan influenssaan joten ompelukoneet saavat edelleen ihmetellä miksei kukaan istahda nykyään enää eteen....

Susie tyyliin ja peittarin uusin lisäosa

Tarvitsin uusia vaatteita itselleni töihin, entiset kun ovat jo... tosiaan entisiä. Tarvittiin siis jotakin jossa on mukava olla, ei estä liikaa liikkumista, joissa pystyy tarvittaessa vaikka istumaan lattialla ilman että selkä näkyy ja ulkonäöllisestikin pitäisi olla sellaista että ilkiää asiakkaiden edessä olla..

Kokeiluun lähti siis Susie- kaava ja ensimmäisen koeompelutekeleen testauksen jälkeen lähti kangas samantien leikkurin alle. Tällaisella pitkäselkäisellä ruipelolla, jolla on ihan vääränmalliset muodot, susie- kaava oli kolmenelosenakin ihan hirveä teltta. Muokkailin sitten entistä hyväksi todettua vaarinpaitatunikakaavaa ja syntyi tällaisia Wanna be Susie -tunikoita, joista tuli ihan tarkoitustaan palvelevia tekeleitä.
Taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus että nämä minun blogin kuvat valmiista vaatteesta otetaan hirveällä kiireellä sutaisten ilman sen kummempia kuositteluja, sitten kun kuvat saadaan siirrettyä koneelle, huomataan että edes puolet kuvista ei ole edustavia mutta uusintakuvausta ei viitsi enää ottaa käytetyistä vaatteista. Näillä siis mennään taas ;)

Ihan samanlaiset vaatteet on tylsiä, joten kehiin otettiin erilaisia pitsejä.. Eikä yksikään vaate ole samanlainen vaikka kaava onkin sama.

Ja tälläistä nauhaa jota syntyy uusimmalla virityksellä tuohon peitetikkikoneeseen:

Tällä kääntäjällä siis olen tehnyt kanttaukset noihin tunikoiden päänteihin, sekä mustan tunikan rinnan alle tulevan kiristysnauhan. 

Viritys on tehty samaan tyyliin kuin minulla oleva leveän resorin kääntäjä, mutta tämä kääntäjä kääntää resorin nelinkerroin, jolloin lopputulos on 8mm ja tästä kapeudesta johtuen käytän vain yhtä peitetikin neulaa jolla saa kuitenkin sopivan joustavan lopputuloksen johon ompelukoneen yhdellä neulalla ei pysty. Tähän kääntäjään käytän resorina samaa kangasta kuin itse vaatekin on (eli esim. singletrikoo), ilman mitään tukikankaita. Lopputuloksena on siisti, aikuisten vaatteisiin paremmin sopiva siro kanttaus. Tästä tuli heti ensihetkestä juuri sellainen "miten pärjäsinkään ilman tällaista" -tyyppinen apuväline!! Rakkautta ihan ensi kokeilulla siis ;D

Ompeluja.. unohtuneita

Koneella olevia kuvia selatessa tuli vastaan ompeluksia joita en (muistaakseni) ole vielä tänne laittanut..



Pienelle neidille lahjaksi tehty setti:

Tämä tunika meni lahjaksi jo viimetoukokuussa, mutten muista että olisin tätä vielä täällä näyttänyt..

Ja tämä hattu on samaa tyyliä kuin isoveljen viimevuonna blogattu, edelleen aivan käypänen hattu. 

Väriksi en ehkä olisi valinnut oranssia, mutta koska tyttö on mennyt tämän talvea isoveljen entisellä oranssi/harmaalla haalarilla, värit piti napata sieltä. koko talven on mieleni tehnyt hommata tytölle samanalainen Molokidsin tähtihaalari graffitin harmaana kuin veljellään, mutta en ole löytänyt mistään sopivaa ja nyt taitaa olla jo myöhäistä tälle talvelle.. ensitalveksi on pakko saada tuollaiset puvut molemmille pienemmille, sillä vaikka pojalla tuo haalari on ollut kohta kaksi talvea, se on edelleen loistokunnossa ja muutenkin vaan niin kertakaikkisen ihana!

En ole tarkoituksella ommellut hatun reunoja, sillä minusta näissä malleissa näyttää niin hyvältä kun oranssia reunaa näkyy aavistuksen verran ympäri hatun sen ollessa päässä.

Vielä pitäisi muokata kuvat lasten joulujuhliin tehdyistä vaatteista. Ai minäkö vähän myöhässä näiden postausten kanssa? Ei ollenkaan, olen vain aikaani edellä... ;)

Ompeluja.. muffareita ja oma mökki

Pikainen päivitys, näin ystävänpäivän kunniaksi: kaksi tunikaa housuineen. Tai tuo talomallinen on kyllä mekkopituinen..

Tämän muffaritunikan kaveriksi oli ihan pakko saada luonnonvalkoiset housut, mutta koska kangasta ei ollut kuin applikointiin ostettu 22 cm korkea pala, ompelin kaksi palasta yhteen ja niinhän sitä sanotaan että se mitä ei voi peittää, pitää korostaa ja sitä myöten sitten peitetikkasin tuon keskisauman eikä kukaan huomaa mitään ;D

Pakko vielä lopuksi vilauttaa tätä pitkäaikaista projektiani, sillä seuraava vaihe tässä olisi sellainen puuvillavanun (joka "rutistaa" pinnan kauniiksi) metsästys ja osto, jota ei varmasti tule taas tapahtumaan ihan lähikuuukausina niin pitää laittaa kuvaa jo tästä päälisestä joka valmistui eilen illalla. Kokoa tällä on kuitenkin sen verran että vähän arveluttaa miten tuota jaksaa pyöritellä koneen alla päälitikkausvaiheessa...

Näiden myötä oikein hyvää ♥♥ystäväinpäivää ♥♥ teille kaikille!

Meidän ystävänpäivä jatkuu tästä herkutellen sydänvohveleita kera hillon ja kermavaahdon yhdessä lasten kanssa :)

Ja mitä on tullut tehtyä?

Noh,

Pitkiä kalsareita pojalle bambuneuloksesta, eli superihanan pehmoisia:

Kuvittele tähän väliin toiset tuollaiset siniset, mutta mereneläimet -kuosilla jotka ovat jo käytössä joten eivät päässeet kuvaan.

Ja tähän väliin voit kuvitella kahdet ruskeat, toiset lehmäkuosilla, toiset siileillä, jotka nekin ovat jo ennättäneet tehtäväänsä täyttämään.

Kalsareiden saumat ajelin peitetikkikoneella, joten niistä tuli litteät ja huomaamattomat = ei saumat paina ihoa! 

Hihattomia puseroita pokien tyyliin:

Ja pitkähihaisia, myöskin pojalle:

Seuraavaksi kurkistusta pienemmän neidin kaappiin:

Settejä:

body, pitkät housut ja päälipaita:

tämän puseron applikaatiossa meni niin moni asia mönkään että meinasi jäädä kokonaan kuvaamatta. Sanotaanko vaikka niin että jos kynän tuppi näyttää oikealta mutta itse kynä ei, niin jotain on varmasti pielessä. Siispä piirtelin kynällä joka ei ole vesiliukoinen ja tajusin tämän siinä vaiheessa kun päätin vähän muuttaa tuota tekstiä ja huuhtelin entistä pois. puserossa oli siis kahdet tekstit sinisellä kynällä ja vasta kun olin hangannut kankaan rumaksi sappisaippualla sain suurimman osan jäljistä pois. Haastetta lisäsi myös se että jouduin kuivaamaan kuivausrummussa pelkän etukappaleen joka meni yhdeksi pitkäksi pötkylärullaksi jota oli aika mielenkiintoista kiinnittää sitten kiinni muihin osiin. Sisulla kuitenkin saatiin tämäkin valmiiksi.

Tältä setiltä puuttuu pusero kun en vielä keksinyt mitä siihen applikoisin (eikä kyllä ole vielä kankaitakaan toistaiseksi)

Sitten olisi tällainen body jolle tiedän tehneeni jo housut, mutta en kerrassaan löydä niitä mistään, olisivatko jääneet jonnekin kyläpaikkaan kun niitä muutaman kerran reissutessa ennätettiin pitää päällä. Meillä ei ole paikkaa missä ne voisivat olla..

Siispä tälle pitää tehdä uudet housut ja jokin pusero kunhan niitä veloureja taas saadaan lisää.

Älkääkä sitten laskeko montako nepparia bodeista löytyy, sillä niiden paikalleen saattaminen on ollut yhtä painajaista joka on kestänyt monta päivää. Ensin kulutin kaksi tehokasta ompelupäivää  nepparipihtejä etsien ja kun ei enää ole paikkaa josta en olisi jo kahdesti katsonut, jouduin turvautumaan siihen muovihärpäkkeeseen jolla nepparit isketään vasaran kanssa kiinni. jajoka vetää osat vinkuralleen jos välissä on vähänkään enemmän kangasta. Eihän muutossa voi näin totaalisesti hävitä niin paljon tavaroita kuin meiltä on hävinnyt?? Toisaalta kun miettii että asialla oli samoja muuttomiehiä kuin äitini muutossa ja jonka päätteeksi mm. uudesta kodista löytyi roskapussi, mutta ei samannäköistä käyttövaatepussia ollenkaan, ei liene ihme että meilläkin jotakin on hävinnyt pysyvästi. Kunhan osan nuista revin vielä jollakin keinoin irti, en niihin uusia laita ennenkuin olen saanut pihdit käyttöön..
Voi missä lienette pihtini?? minulla on niin ikävä!


Tässä vielä tämä hihaton hupparimekko josta kyselin ompeluapuja aiemmin ja jonka etuosasta en sano edelleenkään mitään.....

 Ja miten tämä kaikki on valmistunut?

Tarvitaan vain uusi ompelutila ja mies joka on lomautettuna (eli joku muu kuin minä katsoo lasten perään, tekee ruokaa ja ulkoilee noiden ikiliikkujien kanssa ♥  )




 Ps.
Pitää vielä ihan lopuksi laittaa kuva käsitöistä jotka ei ole minun tekemiäni mutta aivan ihanat minusta:

Eli anoppini meidän pienimmälle neidille tekemät villahousut ja -hame joihin on neulahuovutettu (!) sydämet

Ja se mikä minusta näissä on niin ihmeellistä, on että nämä on tehty ilman minkäänlaista ohjetta tai mittoja lapsesta pelkän muistikuvan perusteella. Jotain mihin minä en ikinä pystyisi!