Pikapäivitys valmistuneista

 Eipä ole koneiden edessä tarvinnut juurikaan aikaansa kuluttaa, sen verran ahkerasti on lapset sairastelleet.. vaikka onhan se tietysti ihan odotettavissa kun töihin palaa ja sitäkautta lapset hoitoon, niin alkaa se vastustuskyvyn hankkiminen aika tehokkaasti..

Jotain on kuitenkin ollut pakko tehdä että arki pyörii eikä sen pesukoneen tarvitse ihan niin usein.

Itselle valmistui lyhythihainen, jota näin kylmemmillä ilmoilla voi pitää tällätavalla pitkähihaisen kanssa, kesällä sitten ihan pelkiltään. Taskutkin ilmestyivät eteen, taskuja kun olen kovasti töissä ollessa vaatteisiin kaivannut.

Taidankin erottaa lastenvaatteet ihan omaan postaukseensa, mutta yhden vinkin vielä laitan sellaisille jos löytyy vielä joku joka ei ole ennen tällaistä keksinyt koettaa..

Eli ratkaisua ongelmaan, jolloin juuri sopivan väriset langat on jo kiinni siellä ompelukoneessa ja saumurissa, tai sitten sitä juuri oikeaa sävyä ei ole kuin se yksi rulla.. Kuvassa on nyt kaikki eri sarjan rullia, mutta yhtähyvin voisivat olla vaikka puolia jokainen, tai alalankana iso rulla ja neulalangat puolista.....

Eli ainakin minun Bernina Auroran puolat sopivat noihin Berninan peitetikkikoneen tappeihin sopivan naftisti pysyäkseen hyvin kiinni, joten ompelukoneella voi puolata haluttua väriä tarvittavaan määrään puolia ja eikun ompelemaan. Itse ainakin yllätin itseni vähän ahtaasta ajattelutavasta, sillä vaikka puola näyttää pieneltä, neulalankana sitä ei kulu kovin paljoa ja yhdellä puolallisella ompelee vaikka kuinka ja monta puseroa!

Susie tyyliin ja peittarin uusin lisäosa

Tarvitsin uusia vaatteita itselleni töihin, entiset kun ovat jo... tosiaan entisiä. Tarvittiin siis jotakin jossa on mukava olla, ei estä liikaa liikkumista, joissa pystyy tarvittaessa vaikka istumaan lattialla ilman että selkä näkyy ja ulkonäöllisestikin pitäisi olla sellaista että ilkiää asiakkaiden edessä olla..

Kokeiluun lähti siis Susie- kaava ja ensimmäisen koeompelutekeleen testauksen jälkeen lähti kangas samantien leikkurin alle. Tällaisella pitkäselkäisellä ruipelolla, jolla on ihan vääränmalliset muodot, susie- kaava oli kolmenelosenakin ihan hirveä teltta. Muokkailin sitten entistä hyväksi todettua vaarinpaitatunikakaavaa ja syntyi tällaisia Wanna be Susie -tunikoita, joista tuli ihan tarkoitustaan palvelevia tekeleitä.
Taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus että nämä minun blogin kuvat valmiista vaatteesta otetaan hirveällä kiireellä sutaisten ilman sen kummempia kuositteluja, sitten kun kuvat saadaan siirrettyä koneelle, huomataan että edes puolet kuvista ei ole edustavia mutta uusintakuvausta ei viitsi enää ottaa käytetyistä vaatteista. Näillä siis mennään taas ;)

Ihan samanlaiset vaatteet on tylsiä, joten kehiin otettiin erilaisia pitsejä.. Eikä yksikään vaate ole samanlainen vaikka kaava onkin sama.

Ja tälläistä nauhaa jota syntyy uusimmalla virityksellä tuohon peitetikkikoneeseen:

Tällä kääntäjällä siis olen tehnyt kanttaukset noihin tunikoiden päänteihin, sekä mustan tunikan rinnan alle tulevan kiristysnauhan. 

Viritys on tehty samaan tyyliin kuin minulla oleva leveän resorin kääntäjä, mutta tämä kääntäjä kääntää resorin nelinkerroin, jolloin lopputulos on 8mm ja tästä kapeudesta johtuen käytän vain yhtä peitetikin neulaa jolla saa kuitenkin sopivan joustavan lopputuloksen johon ompelukoneen yhdellä neulalla ei pysty. Tähän kääntäjään käytän resorina samaa kangasta kuin itse vaatekin on (eli esim. singletrikoo), ilman mitään tukikankaita. Lopputuloksena on siisti, aikuisten vaatteisiin paremmin sopiva siro kanttaus. Tästä tuli heti ensihetkestä juuri sellainen "miten pärjäsinkään ilman tällaista" -tyyppinen apuväline!! Rakkautta ihan ensi kokeilulla siis ;D

Vaarinpaitatunikoita ja Waterfallia

Olen odotellut että mies tuunaisi tuon minun peitetikkikoneen kapeamman nauhankääntäjän sopimaan tuohon 009:siin, kun noita sirompia kanttauksia haaveilisin mieluummin tehdä aikuisten vaatteisiin.. Mutta kovasti vaan väittää että minun kasaamalla listalla olis ruuhkaa ja pitää kiireisenä.... ja listalla on VAAN kasvihuoneen rakennus, lasten leikkialueen kaivuu ja rakennus pihalle*tehty vkonloppuna*, terassin suunnittelu ja rakennus, grillikodan rakennus, lapsille leikkimökki, ompelukone-tietokone-askartelupöytäkeskus, nuorimmaiselle uusi sänky pinnasängyn tilalle ja uudet saunan lauteet...  ...onni on oma puuseppä ;)

...siispä päätin sitten kuitenkin tehdä nuo tunikat nyt, kun omat vaatteet alkavat jo lahota käytössä. Eli siis tällaisia mukavia kotoiluvaatteita tarpeeseen:

Tein tämän enemmänkin testityyppisenä, kun kokeilin mallia ja kääntäjää trikoolla, ja kangaskin on vuosia kaapissa pyörinyt, alunperin vanhimmalle tytölle puseroksi hommattu, mutta meni nyt yllättäen tähän tarkoitukseen eikä tuo kuosi nyt niin paha minusta ole aikuisellakaan.
Tähän tunikaan tein tuon edessä olevan nappilistan ihan oikeasti, mutta totesin että siistimpi lopputulos tulee valenappilistalla eikä muistuta niinpaljon "kolme numeroa liian pieni" -tyyppistä nappien ratkeilua joten loput tunikat ihan feikkiä vaan.

Tässäpä vielä vähän lähikuvaa minun ehkä hieman eriskummallisesta tavasta tehdä tuo kyseinen lisäläppä tuohon rinnukselle:

Eikös ole aika omalaatuinen tyyli? ;)

Mutta ihan nätisti tuo sitten lopuksi taittuu, eikä puserokangasta tarvitse loveta.

Kaiken lisäksi tuota kangasta sain leikatuksi pätkän joka menee 1,5cm yli pääntieympäryksen, ja ylemmästä kuvasta näkee että aika tarkoille meni  mutta hyyyvin riitti ;)

Seuraavatkin kankaat on valittu ihan sen mukaan mitä kangasta sattui se tarvittavat 80cm löytymään kaapista..

Ja vielä Waterfall- tunikoita pari kipaletta. Tätä kaavaa täytyy vielä hiukan muokata, sillä ainakin tuo pallotrikoo kun on puuvillaista, se ei laskeudu oikein kunnolla tuosta edestä, toinen keinokuituinen (elastaani?/viskoosi?/joku muu??) sensijaan lörppänämpänä kankaana vähän nätimmin.

Laitetaas väliin pientä vinkkiä:
Minä käytän hankalien ja muuten kinkkisten kankaiden kiinnittämiseen Tiimarin paperipuikkoliimaa, joka on niin huonoa (=hyvää), että se lähtee pesussa pois,kankaat irtoavat tarvittaessa nykäisemällä, mutta pitää sen tarvittavan hetken nätisti paikoillaan. Esimerkiksi tuo vihertävä orvokkitrikookangas jota olin tilannut 80cm oli varmaankin leikattu aika tarkasti kaupassa ja sitten vielä pesun lisäseurauksena oli lopputuloksena kangasta vain 74cm. Minähän tietysti halusin tunikaan niin paljon pituutta kuin kangas antaa myötä, joten pesussa rullaantunut reuna kiinnittyi näpsäkkäästi liiman avulla ja eikun tikkiä päälle!

Ja vinkkiä vinkin perään:

Kun yhdistetään langanpäät, ne ikuiset pakkopullahommat, ja ihminen joka ei halua tarttua parsinneulaan, ei edes pienessä pakossa, ottaa päättelyn avuksi pienikokoisen virkkuukoukun. Minusta vaan niin mahdottoman kätevää! Ihan jo tämän takia kannattaa mielestäni pyörähtää siellä lankaosaston puolella vaikkei muuten niin itsessään kovin voimakasta virkkailijaa tunnistaisikaan.

Ja sitten lopuksi vielä pientä vinkkiä Berninan peitetikkikoneeseen:

Tähän asti olen peittarissa käyttänyt vain perusresoria kanttauksiin, mutta näihin tunikoihin halusin siron kanttauksen samasta trikoosta kuin itse vaatekin, joka on ohutta, mutta napakkaa singletrikoota. Kokeilin ensin tehdä pelkällä trikookaistaleella ja itse kone sitä olisikin ommellut (tosin teki välillä laineita), mutta kääntäjässä se meni kaikista kokeiluista huolimatta rullalle eikä sillä saanut kantattua. Siispä silitin kaistaleen taakse tukikankaan ja muutin peitetikkikoneen diffin 0,7:ään perus 2:sesta. Näin kone ompeli kanttauksen yhtä kiltisi kuin kaiken muunkin aina ompelee ja lopputulos on mielestäni oikein siisti :)

Kuvaan pääsivät myös minun isot kangassakset, jotka muuten ovat tämän monia kangassaksia aikoinaan kokeilleen mielestä ihan parhaimmat!

Ps. Oliskos tarvetta postaukselle jossa voin käydä vähän tarkemmin noita peitetikkikoneen (hieno)säätöjä "erikois"tilanteissa?