Leiskoja.. pientä näpertelyä..

Niin kuin aiemmin vihjailin, luvassa on pientä näpertelyä:

Kun leiskan valmistumisella ei ollut mitään kiirettä, leikkelin sitten ihan urakalla noita kukkasia ja pieniä kirjaimia. Tietysti taustalla oli ajatus Inspiroidu-haasteesta, mutta myöhästyin sitten viimeviikon haasteesta päivällä, kun en halunnut haasteen takia hätiköidä leiskaa valmiiksi. Tietysti mielessä kävi myös tämän viikon inspiroidu haaste johon tämä sivu olisi voinut käydä, mutta ymmärsin haasteesta että kuvioreuna pitäisi olla jollakin leiskan sivulla eikä näin keskellä kuten minulla tässä on. Mutta enpä tuota ole ennenkään ennättänyt mihinkään haasteisiin mukaan joten mitäs tuosta..

Eli tähän leiskaan silppusin tuon valokuva-albumista otetun kuvan ja onneksi se ei mennyt pilalle. Kuva itsessään ei ole mitenkään erikoinen, mutta se on hyvin tärkeä minulle. Monesti huomasin tytön pienenä miettivän jotakin, mutta koska tytöltä vielä tuolloin puuttuivat sanat, en koskaan saanut selville mitä tyttö mietti pitkät tovit aivan ajatuksissaan..

Jostain syystä tässä blogikuvassa tuo otsikko meinaa hukkua tuonne kuviopaperiin, mutta livenä se minusta erottuu ihan eri tavalla. Samoin osa kukista on kohotettu taustastaan vaikkei sitä tästä oikein näy..

Minussa on kaksi puolta, joista toinen tykkää tällaisesta romanttisesta tyylistä ja minusta nämä paperit ovat aivan hurmaavat. Olen käynyt ihastelemassa ja huokailemassa eräässä amerikkalaisessa blogissa leiskoja joissa on käytetty paljon kukkia ja muutenkin leiskat ovat vaan niin.. lumoavia joten oli ihan pakko yrittää jotakin samantapaista kukkahärpäkettä.

Monesti leiskaa tehdessäni unohduin lueskelemaan tuon alemman vaaleanpunaisen paperin lauseita. Ne ovat jostakin englantilaisesta lastensadusta, mutta valitettavasti satua ei voi lukea kokonaan, sillä se katkeaa aina tuossa paperin reunassa.. Silti nuo pätkät ovat minusta ihania! Kukallinen paperi on Pink Paisley josta myös nuo irtokukat on leikelty, tuo vaaleanpunainen paperi on Making memories ja puukuvioinen paperi on cosmo Cricettiä. Papereiden reunoihin on pyyhkäisty hieman mustetta ( Desert Sand & Angel Pink).

Kokeilin noihin kohotettaviin kukkiin uutta kaksipuoleista kohoteippiä mutta en kyllä yhtään tykännyt noista Dovecraftin Clear Squares -palasista. Minusta niitä pikkuruisia neliöitä oli vaikea irrotella suojamuoveistaan ja jos palanen sattui tarttumaan sormeen liimatöhnä jäi sormiin ja tuolla palasella ei tehnyt enää mitään. Eli aivan liian tahmeita ja sotkevia minulle mutta kai noillekin jokin ihan oma käyttötarkoitus löytyy, noissa on se kiva puoli että ovat läpinäkyviä toisin kuin "perinteiset" valkoiset kohoteipit.

Mitähän sitä keksisi seuraavaksi... ;)

Leiskoja.. Maalari

Tässä tämä toinen leiska jonka kuvat pitivät alunperin tulla tuohon toiseen leiskaan, mutta ovat niin paljon paremmat tällaisten papereiden kanssa!

Paperit on October Afternoonia. Muistin taas miksi en ole käyttänyt tuota minulla olevaa valkoista kynää, se ei yksinkertaisesti kykene tekemään kunnonjälkeä, se joko työntää hirveän klöntin tai sitten ei anna väriä ollenkaan. Tästä syystä nuo journalingin ympärillä olevat valkoiset viivat ovat noin epätasaiset. Vaikka värit ovat noinkin.. Hmm.. voimakkaat, minä tykkään  tästä kovasti :) Minulla on varmaan jokin shokkiväriterapia meneillään ;)

Nyt minulta sitten loppui käyttökelpoiset valokuvat, mutta koska leiskainto on vielä niin kovassa vauhdissa, menin ja nappasin yhden kuvan meidän valokuva-albumista tietäen että jos sen tuhoan, itku pääsee sillä se valokuva on minulle tosi tärkeä ja koska toista kuvaa en voi saada kun se on otettu filmikameralla. Toivon nyt kovasti että en pilaa kuvaa ja onnistun tekemään leiskasta sellaisen joka säilyy mahdollisimman pitkään. Mutta nyt tosiaan on luvassa paljon pientä näpertelyä ja hempeitä yksityiskohtia, sillä uusien valokuvien saapumiseen menee vielä jonkin aikaa ja aika on saatava kulumaan (ihan kuin minulla oikeasti olisi ylimääräistä aikaa jota pitäisi ihan kuluttamalla kuluttaa.. heh..) ;)

Leiskoja.. Kuplia

Aloin tekemään leiskaa tietyistä kuvista ja valitsin niille papereita. Kun olin saanut paperit valittua ja mallailin kuvia niille, tajusin että näihin papereihin sopii paljon paremmin aivan toinen valokuva joten vaihdoin viimehetkellä leiskaan toisen valokuvan ja lopputulos on tällainen:

Tein sitten ensimmäistä kertaa kahta leiskaa yhtäaikaa ja kunhan saan toiseen leiskaan kirjaimet kehystettyä ja liimattua, laitan senkin sitten tänne.

Paperit on Making Memories ja Basic Grey. Jälleen olen joutunut yhdistelemään papereita ja tälläkertaa paperin kuvion ansiosta pystyin yhdistämään paperit reunat vastakkain ilman että sitä piti peittää millään. Saumakohta tuli mielestäni erittäin siististi, vai huomaako tuosta reunapaperista saumaa? Myös Glossyllä täällä on jälleen leikitty tuossa otsikossa..

Tuohon reunaan halusin vähän jotakin erilaista aaltoa, joten käytin sabluunana toista paperia jonka reunassa sattui olemaan valmiiksi tuollainen kuvio (taisi olla Sassafrasin paperi..). Leikkasin kuvion paperiveitsellä joten sain säästöön myös vastakappaleen jota voi käyttää jossakin muussa leiskassa..

 

Nyt lähden viimeistelemään sen toisen leiskan, niin saatte nähdä leiskan vihreäkätisestä tytöstä ;)

Tietäisikö joku..

..mistä suomalaisesta nettikaupasta saisi Crate paperin paperipakkauksia (tai ulkomaisesta edullisilla postikuluilla)? En löydä mistään noita vaikka etsin kuinka illasta toiseen.. (siis muita kuin sitä missä on juna..)

Leiskoja.. Omppupuu

Pitkä aika on mennytkin enkä ole tänne juurikaan mitään saanut aikaiseksi. Tuo kesä pahasti häiritsee harrastuksia houkuttelemalla tuonne puutarhan puolelle, mutta välillä täytyy järjestää aikaa myös tällaiselle näpertelylle. Niin ja kävimmehän me myös tuossa meidän lähikylpylässä kun tytöllä alkoi taas uimakoulu ja me muu perhe oltiin sitten samalla kertaa polskimassa. Oli muuten aika jännä tunne, kun uimakoulu loppui, koko kylpylä tyhjeni. Saimme aivan rauhassa olla porealtaassa, musiikkiluolassa, hieromapisteissä olisi voinut maata jokainen vaikka kerralla kolmessa pisteessä, lapset saivat ihan rauhassa olla lasten suihkulähteessä eikä kukaan räiskytellyt vettä silmiin ja liukumäkikin yksinään vain odotteli muita laskijoita. Välillä meinasi jo tulla sellainen tunne että meniköhän kylpylä jo poikkeuksellisesti kiinni kun edes uimavalvojaa ei näkynyt, mutta koska palvelutiskillä (jonne näkee kun kävelee tiettyyn reunaan kylpylää) oli henkilökuntaa, päättelimme että kai he meidät jossakin vaiheessa olisivat pois ajaneet ja oleilimme ihan rauhassa. Tuolloin oli ensimmäinen kunnon hellepäivä, joten ihmiset varmaankin nauttivat ulkoilmasta ja meillä oli oikea unelmakylpyläpäivä (koska valitettavasti meille vähempi on parempi kun puhutaan kylpylässä käynnistä ja muista kanssapolskijoista=naamalleläiskyttäjistä ;)  )

Ja sitten niihin yöntunteina syntyneisiin väkerryksiin: tälläkertaa olisi tarjolla tällainen omenapuuleiska:

Paperit Cosmo Cricketiä.  Yritin tässäkin käyttää luonnosta, mutta lopputulos ei kyllä muistuta niin yhtään alkuperäistä, joten en edes laita tähän luonnosta, minusta on jotenkin niin vaikea tehdä leiska valmiin mallin mukaan, aina jossakin vaiheessa tulee kikkailtua ihan omiaan..

 Tähän leiskaan tuhosin valokuvia ja papereita, kun mikään ei löytänyt paikkaansa. Ensin leikkasin valokuvan ihan vääränkokoisiksi silpuiksi ja sitten vielä tuon ruutupaperin leikkauksessa sattui monen tuuman heitto joten hukkapaloja tuli, mutta täytyy niille sitten keksiä jotakin muuta käyttöä (kun illalla myöhään yrittää vielä aivoja lykkiä toimimaan, tulee hirveästi juuri tällaisia laskuvirheitä kun ei millään jaksaisi enää päivän töiden päälle keskittyä yksinkertaisiinkaan laskutoimituksiin).. Kun vihdoin sain leiskaan suurinpiirtein mieluisen asettelun, se mielestäni kuitenkin vielä kaipasi jotakin ja yritin värkätä oksaa, kukkasia, nappiviritelmiä ym. eikä mikään tuntunut peittävän tuota yläotsikon eteen jäävää aukkoa joka kaipasi jotakin. Viimein sitten keksin että laitan tuollaiset nauhat ja tasapainottamaan outoja nauhoja vielä toiset samanmoiset tuonne journalingin kylkeen. Ja näin syntyi jälleen itselleni mieluinen leiska :)

Journalingista muuten olen blurrannut meidän osoitteen ettei nyt ihan koko maailmalle näy missä me asutaan.. Sen verran voin vihjata, että kuten tarkkasilmäiset leiskan valokuvasta voivat havaita, kuvassa näky lehmiä (ei kuitenkaan ihan omia sentään ;)   ). Asumme ihan keskustassa mutta takapihan aidantakana on kesäisin satoja lehmiä (tosin ei yhtäaikaa, vaan aina pienemmissä erissä) ja niitä voi rapsutella ihan omalta tontilta käsin =meille oikea paratiisi, sekuntiakaan en ole kaivannut täältä pois kun kerran 8 vuotta sitten pääsin ison kaupungin vilinästä pois tänne missä vielä niittykukatkin kukkivat ja lapset tietävät mistä se maito sinne maitopurkkiin oikein tulee. Jos kova ikävä super-hyper-mega-marketteihin tulee, tuonne naapurikaupunkiin ajaa täältä parissakymmenessä minuutissa. (ja vielä selvennykseksi että täältä meidän kylältä kyllä löytyy kaikki tarvittava Marimekon myymälästä Lidliin, että sen takia ei ole tarvis lähteä minnekään edemmäs jos ei muuten sitten halua..)

Leiskoja.. Polskimaan!

Näin kesää lähestyttäessä on ihan oikea fiilis skräpätä edellisvuosien kesäkuvia:

Jouduin vähän suttaamaan tänne blogiini tulevan kuvan valokuvia, en halua että tällaiset kuvat joutuvat vääriin käsiin.. Toivottavasti leiskan idea kuitenkin näkyy tästä..

Minulla tuntuu olevan ongelmana srkäppäyksessä se, että ottamani valokuvat ovat niin voimakkaita väreiltään, että suurin osa papereista näyttävät ihan likaisensävyisiltä tai muuten vain hailakoilta (joudun vain haaveilemaan niin suuresta paperivalikoimasta että aina löytyisi juuri se värisävy joka on mielessä..). Joudun siis valitsemaan myös leiskoihin tosi voimakkaansävyiset paperit, mutta toisaalta niinkuin tämäkin leiska, nämä ovat oikeastaan ihanan pirteitä ja täynnä auringonpaistetta :)

Mietin jonkin aikaa tuota raitapaperia, mutta vaikka kuinka kokeilin muita papereita, palasin aina tuohon samaan, joten sillä nyt sitten mentiin, ei tuo näytä niin levottomalta kun siinä on päällä kaikkea muuta koristusta. (sitäpaitsi nämä kuvat näyttävät niin suttuisilta pieninä, joten kannattaa klikata kuvaa niin näkee paremmin nuo yksityiskohdatkin näitä leiskoista ;)  )

Tässä on käytetty October Afternoonin (nyt en ole ihan varma, voi korjata jos olen väärässä) (keltainen) ja Cosmo Cricketin (raidallinen ja kukkakuvioinen) papereita. Tuon keltaisen paperin reunoja käsittelin Mementon musteilla (Dandelion&Cantaloupe), otsikon kirjaimet on jälleen saaneet Glossy-pinnan (itseasiassa kaksinkertaisen jotta ovat oikein pulleat) ja pienet kimaltavat pisarat ovat Papermanian valmistamia. kuvan keskustaa ympäröi ommeltu reuna, joka livenä näkyy paljon paremmin kuin kuvassa. Yritin taas käyttää Pagemapsin luonnosta (Nov.2009), mutta jossakin vaiheessa aina unohdan vilkaista luonnokseen ja tulee sovellettua ihan omia. Jospa nämä kuitenkin aina tunnistaa samaksi :)

Voi että kun näistä leiskoista saisi sellaisia valokuvia jotka kertovat koko totuuden, nyt tuntuu että nämä tänne tulevat kuvat ovat vain kalpea aavistus siitä millaisia nuo leiskat ovat luonnossa ihanine väreineen ja pienine yksityiskohtineen.. Minulle tuli outo leiska-innostus ja minulla olisi jo tosi monta leiskaa kokoamista vaille valmiina, mutta kun aika ei oikein tahtoisi riittää näitä tekemään.. Täytyy siis jatkaa illalla uuden leiskan kimpussa!

Muuten: Tietäisikö joku vinkata millä musteella sellaisia valkoisia kiemurakuvioita yms. voi tehdä, joita näkyy käytettävän leiskoissa? Minä en ole löytänyt hyvää valkoista mustetta joka erottuisi kunnolla paperista..

Leiskoja.. outo otus

Minulla on ollut leiskaksi muuttumista odottamassa eräät tietyt kuvat mutta niille ei ole tuntunut löytyvän sopivia papereita, sillä valokuvien värit ovat niin voimakkaat. Eilen sitten yhtäkkiä palaset loksahtivat kohdalleen ja tajusin mitkä paperit tähän leiskaan pitää laittaa.. Käytin muuten pohjana ensimmäistä kertaa valmista luonnosta (Pagemaps, Helmikuu 2010). Kuinkas onnistuin?

Kerrankin tein leiskan ihan siltä istumalta eikä tämän tekemiseen mennyt kauaa, kun ei ollut mitään pientä leikattavaa. Otsikon kirjaimet nimittäin ovat tarroja, itseasiassa ainoat tarrakirjaimet joita omistan, mutta näiden voimakkaan vihreän sävyn vuoksi ne eivät ole oikein sopineet mihinkään. Tästä ne nyt löysivät paikkansa, tosin tuunasin niitäkin hieman: laitoin päälle Cracclea, mutta koska jostain syystä nämä eivät juurikaan halkeilleet eikä halkeamia edes kunnolla erottunut, kokeilin samaa tekniikkaa kuin muissa krakleerausprojekteissa käytetään eli väritin kirjaimet ruskealla Mementon kynällä ja pyyhin kostealla ylimääräisen musteen pois. Väri imeytyi siis ainoastaan noihin halkeamiin ja nyt ne korostuvat enemmän..

Päänvaivaa aiheuttivat taas nuo paperit (Basic Grey) jotka ovat kokoa 6x6, joten noiden paperin leikkausurien peittelyyn piti taas käyttää mielikuvitusta. Huomaako mistä kohtaa paperit on leikattu, papereita tähän on käytetty molempia (palloa ja vihreää) kaksi paperia ;)
Olisin halunnut leiskaan vihreän kaveriksi myös sinistä, mutta minulla ei ollut sellaista paperia joka olisi ollut oikean sävyistä, joten keksin sitten laittaa tuollaisen "tehostenauhan" noista valokuvien leikkelystä ylijääneistä silpuista.

Ja kun kerran minulla on kaksi rakasta harrastusta, askartelu ja ompeleminen, niin pakkohan nämä kaksi oli yhdistää kun sellainen kerran on mahdollista, joten kokeilin ommella kehykset leiskaan ompelukoneella ;) eikä tuo leiskan nurjapuolikaan niin kauhean rumalta näytä vaikka ompeleet näkyvät sielläkin. Ainoastaan tuo päättelykohta vähän pistää silmään, mutta ei sekään niin pahasti:

joku tarkkasilmäinen on ehkä saattanut huomata, että minulla on pakkomielle tehdä joka leiskaan taustakartongista vain kehykset, muuten taustakartonkia ei näykään. Tässä siis tein poikkeuksen, kaikki tuo valkoinen ympärillä on taustakartonkia, mutta tuo ommeltu reuna saa sivun näyttämään siltä että siinäkin olisi kehykset. Aloin juuri tykkäämään tästä tyylistä kovasti :)

Kuka muuten tunnistaisi tämän ötökän, voin sanoa että tämä ötökkä oli ISO, suomalaiset heinäsirkat ovat ihan kirppuja tämän rinnalla! Ja jotain vastaavaa olen nähnyt vain kreikassa. Siitäkin voisin muuten tehdä leiskan, nimittäin olimme patikoimassa ja päätin istua kivelle lepäämään ja mies otti minusta kuvan. hän huomasi sitten kuvasta että sillä pienellä kivellä jolla istuin istui jo joku muukin, nimittäin vähän samannäköinen ötökkä kuin tämä leiskassa oleva ja vähintään yhtä iso (tarkemmin kuin ajattelen niin se oli juuri tämän näköinen ja saman värinen!). Siihen loppui minun huilitaukoni ja ampaisin ylös sellaista vauhtia että harva raskaana oleva sellaiseen suoritukseen kykenee (odotin siis viimeisellä kolmanneksella esikoista). Näin perästäpäin ajateltuna (ja seitsemän vuotta välissä) ihan kiva muisto sekin :)

Lasten vaatteita.. Puutarhabody

Seuraava ompelus olikin sitten alku kesäksi tarvittaville vaatteille:

Sain koneen säädöt sopiviksi aikaisemmassa postauksessa olleen bodyn kankaille ja ompelin tämän bodyn melkein yhdeltä istumalta (tuo aplikaatiokuva vei sitten vähän enemmän aikaa). Ompelin siis samalla kertaa nuo kanttaukset ja huomasin vasta sitten että ei ne säädöt sitten sopineetkaan tälle single-trikoolle, joka on ohuempaa kuin tuo interlock, joten kanttauksien kohdalla trikoo meni hieman laineille. Koska tämä kuitenkin tasoittui aika nätisti kun body oli pojan päällä, en lähtenyt purkamaan kanttauksia vaan annoin niiden sitten olla, ei nuo minusta nyt niin pahalta näytä. (valokuva sensijaan näyttää.. Jos joku on innokas opastamaan tai tietää hyvät ohjeet helppoon ja NOPEAAN kuvankäsittelyyn otan ilosta kiljuen vastaan :)  En siis saa kuvaa syvättyä JA bodyyn nättejä tummennettuja reunoja, molemmat osaan tehdä, mutta yhdessä ne eivät näytä hyvältä ja näiden nyhväämiseen menee ikuisuus. Turhauttaa kun tekisin uuden bodyn siinä ajassa kun saisi yhden kuvan onnistuneesti käsiteltyä..)

Juu, ruttua on ja kaikkea muuta, mutta oikeasti tykkään että tämä oli tosi kiva pienenmiehen päällä :D

Toinen murheenkryyni on tuo resorin kauniisti päättely.. miten ihmeessä tuon resorin saa nätisti pääteltyä kun sen on ommellut tuolla tavalla pyörönä kuin tuossa lahkeensuussa on. Tämä toimii paremmin näin pyörönä kuin sivusaumoista katkottuna jolloin resorin päätekohta ei paina lasta, sillä ensisijaisen tärkeää on että vaate tuntuu päällä kivalta, mutta minulle vaatteen pitää olla sisältäkin yhtä kaunis kuin ulkoa.. Niinkuin joskus jossakin kahvi(?)mainoksessa ollut mies sanoi, että vaatteen pitää olla niin hyvin tehty että sen voi pukea vaikka väärinpäin päälle ja tämä kuvastaa niin täysin minun ajattelumaailmaani..

Bodyssä oleva kuva on Ottobresta tuttu, mutta minusta niin kiva että halusin tuon johonkin vaatteeseen. Huomasin vain että tuo aplikoitu kuva ei ollutkaan niin itsestään selvä kuin se minulle oli, sain yhtä monta eri versiota siitä mitä tuo kuva esittää kuin mitä oli katsojiakin.. jokainen siis päättäköön itse mitä noiden pitäisi esittää ;)

Tähän pitäisi saada jotkin kivat kesäshortsit, mutta ainakaan tällä hetkellä minulta ei tuntunut löytyvän sopivaa kangasta (periaatteessa jotakin sopivaa olisi pakko olla, noita kankaita on hamstrattu niin monta vuotta ja monta pahvilaatikollista, että voisin perustaa vaikka pikkuruisen kangaskaupan. Ja silti väitän että minulta ei milloinkaan löydy sopivaa kangasta ja siksi on PAKKO tilata taas uusia..)

Tähän loppuun voisin harjoitella hieman sitä positiivista asennetta: ainakin bodyn raidat ovat etu-ja takakappaleessa ihan vastakkain :)

Lasten vaatteita.. Tähtibody

Olen tapellut monta päivää uusimman "leluni" kanssa ja välillä jo miettiyt millaisen myynti-ilmoituksen vekottimesta kirjoittaisin.  Ensin odotin konetta saapuvaksi kotiin 2,5 kuukautta, sitten kun sen vihdoin sain, totesin että tarvitsen erinäisiä tarvikkeita (kuten uudet neulat) ja sitten sai odotella vielä niitä. Kun sitten pääsin oikeasti kokeilemaan konetta, alkoi kulua kilometritolkulla resoria, koetilkkuja ja kärsivällisyyttä koeteltiin oikein kunnolla. Kun viimein löysin oikeat säädöt, ilmestyi koneen jäljiltä tällainen koeversio:

Kaavojen esi-isä on Ottobre lehdestä, mutta kaavaa on muokattu alkuperäisestä niin paljon, ettei siinä taida olla enää yhtään samanlaista kohtaa. Tein jostain syystä bodyyn vaippavaran, kun en vieläkään sisäistä että meidän käyttämät vaipat ovat niin siroja, että ne menevät ihan tavallisten bodyjen sisään oikein nätisti.  Body on kuitenkin ihan käyttökelpoinen, mutta seuraava versio vaatii vielä hienosäätöä mm. resorin osalta. Jospa tästä nyt vihdoin pääsisi taas tekemään noita lastenvaatteita, meillä kun alkaa olla kaikki vaatteet pieniä ja takana on aivan liian monta kaupunkireissua, joilta ei ole löytynyt yhtään sellaista vaatetta jota on etsinyt. Ehkä meistä tulee vielä tuon peitetikkikoneen kanssa kaverit ja lapset saavat taas vaatteita jotka oikeasti ovat toimivia ja kivoja.

Pistin tänään tuulemaan ;) (tein myös uuden leiskan..)

Laitoin nimittäin lakanapyykkiä pihalle kuivumaan ;D On ihanaa mennä nukkumaan tuulentuoksuisten lakanoiden väliin :)

Otin viikonloppuna pikkuisen aikalisän ja tuumailin asioita ihan rauhassa. Tämän seurauksena tartuin tänään puhelimeen ja sain aikaan ihmeitä. Lopputulos on se, että pienimies menee hoitoon vasta syksyllä ja saa oman pysyvän hoitopaikan josta lasta ei pompotella mihinkään suuntaan ja sitä ennen lapset saavat viettää kesäloman ihan rauhassa kotona. Minä nimittäin päätin että ei tämä tilanne vaan vetele nyt näin ja ryhdyin toimiin. Ja voi että minun tekisi mieli kirjoittaa minun työpaikan pomostani tähän ihan nimellä, nimittäin toista samanlaista pomoa ei varmasti ole missään. Vaikka hän joutuu pyörittämään niin isoa porukkaa ( meitä ei olekaan aivan vähän ;) ) ja hän joutuu venymään työssään välillä äärimmilleen, on hän silti ihminen ihmiselle ja onnistuu löytämään aina ratkaisun joka on kaikkien parhaaksi. Hän ymmärsi taas hädän ja mahdollisti minun kotiin jäämiseni vielä vähäksi aikaa :)

Ja sitten muihin aiheisiin:

Sain valmiiksi tämän keskeneräisen leiskan:

Eli kyseessähän on tämä vihjaamani leivonta ohje-leiska:

Tässä on nyt sitten käytetty hyödyksi sitä vinkkinä saatua ( Kiitos!) outlined -toimintoa jota en tiennyt kirjoitusohjelmistossani olevankaan! Eli tuo valkoisella pohjalla oleva kaunokirjoitusteksti on tehty tätä toimintoa hyödyntäen ja sitten leikattu irti paperista, jonka jälkeen se on kiinnitetty valkoiselle paperille ja ihan tietoisesti levitetty tuota Glossyä reippaasti yli reunojen..

Leiska on taas kuvauksesta johtuen päin sitä.., mutta en nyt jostain syystä saa kuvattua leiskoja niin että ne näyttäisivät suorilta ja sopusuhtaisilta (jota ne kuitenkin ovat), joten yrittäkää olla välittämättä noista aaltoilevista reunoista ja kummallisista mittasuhteista :) Niin ja otsikko ei valitettavasti ehkä aukea, se on taas näitä sisäpiiri-juttuja meidän perheessä..

Tuon kuvan jälkeen meillä on kuulunut jo monta viikkoa naljailua ja meinasinkin jo kirjoittaa tämän koko tapauksen leiskaan, mutta maltoin kuitenkin mieleni. Jos olisin dokumentoinut asian leiskaan, se olisi mennyt tähän malliin: Oltiin tekemässä mustikkakukkoa ja kun taikinaa jäi hieman yli, mies halusi laittaa taikinaa ja mustikoita pieneen leivosvuokaan. Kukkoa odoteltiin "kieli vyön alla" niinkuin sanonta kuuluu, tosi kauan.. ja kun kukko viimein pääsi ulos uunista, minä iskin silmäni tuohon pieneen ylijäämäkukkoon. Minusta se oli niin sievä että halusin siitä kuvan, mutta koska oli jo ilta, sopivaa valaistusta ei ollut ja sanoin että haluan ottaa kuvan vasta huomenna. Kun kyseessä on jotakin makeaa, eräälle meistä odottaminen on jotakin joka on aivan ylivoimaista, joten jouduin suorittamaan pienen suojeluoperaation kukon kuvauskelpoisena säilyttämiseksi. Kukko kyllä säilyi seuraavaan päivään ja sain valokuvan, mutta aina kun leivomme jotakin alkaa heti kuulua: "Voinko nyt varmasti syödä tämän vai haluatko kenties kuvata tämänkin?!? Oletko ihan varma.." että sellaista meillä.

Paperit on October Afternoon(nuo ihanat kukat jotka leikkasin paperista), Basic Grey(otsikon siniset kirjaimet) ja en ole nyt ihan varma oliko tuo siniruudullinen taustapaperi Octoberia vai Cosmoa..?

Tänään ei paistanut aurinko meille :(

Pyydän jo aluksi anteeksi tunnetilaa joka tekstistä kuultaa läpi, jonnekin on nyt vaan purkauduttava..


Tänään koitti sitten se päivä jota olen odottanut pelon sekaisin tuntein. Olen odottanut tätä päivää, yrittänyt varautua pahimpaan mutta kuitenkin samalla olen salaa toivonut että päätös olisi toisenlainen. Nyt ei kuitenkaan näin voi käydä ja syy on seuraava: meillä tässä kunnassa osataan päättää asioista fiksusti.

Meillä on tässä kunnassa päivähoito räjähtämispisteessä. Hoitopaikkoja ei ole antaa, vaikka alle kolmevuotiaalle se lain mukaan olisi osoitettava. Tästä syystä jouduin lykkäämään jo kerran töihin lähtöä, joka olisi ollut heti hiihtoloman jälkeen, koska meidän yksivuotiaalle ei ollut osoittaa hoitopaikkaa. Halusin odottaa päätöstä, joka kunnassa oli käsittelyssä ja se koski kuntalisän maksamista.
Itse olen nyt joutunut juoksemaan aikaa vastaan: päätös piti tulla jo kuukautta aiemmin, mutta aavistin että päätös voi venyä ja siksi osasin varautua siihen. Sain sovittua työpaikallani että voin ilmoittaa hoitovapaan mahdollisesta jatkamisesta kuukautta ennen kuin aloitan työt normaalin 2 kk:n sijaan ja laskin että samana päivänä kuin kuntalisän maksamisesta päätetään, on minun viimeistään ilmoitettava töihin olenko tulossa vai jäänkö vielä kotiin. Samoin sain sovittua, että voin anoa hoitovapaata jatkettavaksi vielä toisen kerran, normaalisti hoitovapaata voidaan jatkaa vain kerran. Tämä olisi mahdollistanut minun jäämiseni kotiin jos kuntalisää olisi päätetty maksaa nyt elokuusta ja olisin voinut olla kotona yli vuodenvaihteen.

Ja sitten tämä päätös: Sehän oli myönteinen. Kuntalisää päätettiin maksaa. Mutta mitä kävi sitten? Kun kuntalisän maksamista alettiin valmistella, tuli väliin joku, joka jäädytti koko homman. Kuntalisä asia siirrettiin ensi vuoden puolelle, eli minun ulottumattomilleni. Ongelmia on ilmeisesti maksamisessa. En voi ymmärtää millaisella laskimella päättäjät tämän asian laskivat, sillä lapsille ei ole edelleenkään hoitopaikkoja ja kunta jatkaa edelleen sakkojen maksamista kun ei voi osoittaa päivähoitopaikkaa alle kolmevuotiaille. En jaksa edes laittaa tähän summia paljonko yhden lapsen päivähoitokustannukset ovat, sillä ketään ei tunnu kiinnostavan nämä summat. Ei vaikka summa on moninkertainen verrattuna siihen, että lasta hoidettaisiin kotona, vaikkakin siihen sitten vielä lisättäisiin se pari sataa joka kuntalisästä koituisi. Ketä sellainen kiinnostaisi muka?

Joten, minä olen tänään ilmoittanut että menen töihin kesäkuun ensimmäinen päivä. Hoitopaikkatilanne näyttää toivottomalta. Jos satumme hoitopaikan saamaan, se todennäköisesti on kuntarajojen auettua naapurikunnassa, jonne on meiltä kotoa n. 30-40 kilometriä suuntaansa. Ajaisin siis joka aamu ja ilta viemään lapsen tuonne jonnekin, ajaisin kodin ohi  vastakkaiseen suuntaan töihin, illalla ajaisin taas töistä kodin ohi lasta hakemaan ja takaisin kotiin. Tähän hätään en valitettavasti löydä kuin yhden hyvän puolen asiassa, saisin varmaan hyvää siedätyshoitoa autolla ajokammooni, sillä en aja autolla metriäkään jos ei ole ihan oikeasti pakko. Olen kuulkaas aika hyvä keksimään hurjiakin sotasuunnitelmia jotta voin välttyä autolla ajamiselta, sen ovat jo lähipiirissä huomanneet, osaan olla aika kekseliäs ;) Joten eikun nokka kohti  noita sorateitä.

Uskoisin, että jokainen äiti joka on ollut siinä tilanteessa että joutuu viemään lapsensa päiväksi toisen hoitoon, tietää miten paljon tunteita asia herättää. Sitä toivoisi että hoitopaikka olisi mieluinen lapselle ja että hoitajan kanssa olisi hyvä kasvatuskumppanuus, lapsella olisi kiva päivä ja voisi luottaa siihen, että oma lapsi on maailman parhaimmassa hoidossa. Vaan kun tämä sama ilmiö on siellä toisella puolellakin, lapsia on hoidossa niin paljon kuin niitä suinkin saadaan mahtumaan ja hoitajalla on täysi työ että ennättää päivän aikana antaa jokaiselle lapselle sen välttämättömimmän perushoidon. Mitä pitää tapahtua ennenkuin tilanteeseen herätään?




Tuntuu tosi V*ltä mennä töihin kun on jo valmiiksi ihan rikki. Minulla on tosi ihana työpaikka ja uskomattoman ihana pomo jolla on suuri sydän. Työ on kuitenkin tosi rankaa ja sitä tehdään vain täysillä tai ei ollenkaan. Ennen kuin jäin äitiyslomalle(eli sairaslomalle kun raskaus oli koko ajan mennä kesken), työtahti oli sellainen että taukojakaan ei ennättänyt pitää. Piiskan toinen pää on näillä samaisilla päättäjillä, joten turha toivoa että helpotusta olisi luvassa. Ei sitä rahaa tunnu sinnekään riittävän. Tällaisessa maailmantilanteessa on kuitenkin pidettävä kiinni  työpaikastaan jos sellainen vielä sattuu löytymään (miehellä on koko ajan irtisanomisuhka päällä). Minua pelottaa ihan oikeasti että minä en nyt jaksa.

Minä joudun nyt sitten varmaan ainakin toistaiseksi luopumaan tästä terapiastani, askartelusta, sillä missä välissä minä enää ennättäisin mitään tekemään. Menenpähän sitten vaikka ihan oikean psykiatrin penkkiä kuluttamaan sen kunta joutuu maksamaan jos tilanne oikeasti menee tähän. Tähän asti olen saanut pidettyä pääni kasassa juuri askartelun avulla ja aamulla lapsia on ollut vastassa hymyilevä äiti.


Nyt on hyvä hetki taas muistella miksi käytän juuri tätä nimimerkkiäni. Minulla on takana tosi rankka lapsuus, aikuisiälläkään elämä ei ole kohdellut sillä ihan pehmeimmällä hansikkaalla ja tapahtuneet asiat puskevat pintaan öisin painajaisina, mutta oikeasti olen onnekas, minulla on arvokkain asia maailmassa: kaksi lasta joiden vuoksi tämä äiti taistelee ihan loppuun asti! Joka ikinen päivä kun näen lapseni, tiedän olevani onnekas :)



Pitäisi varmaan mennä nukkumaan, lapset heräävät kohta..


Muuten, Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen?