Tsori..

Hengissä ollaan, jotenkuten. Tai ainakin sillointällöin, suurimman osan aikaa..

Alkaa kuulkaas jo hymy hyytyä tämän sairastelun kanssa. Siitä lähtien kun työt alkoi ei ole ollut tilannetta että joku perheenjäsen ei olisi ollut sairaana. On ollut nuhakuumetta, ärtsyä sellaista, vatsa-ja oksutautia ja kaikkea sekaisin. Tälläkin hetkellä keskimmäisen kanssa valvotaan kilpaa läpi yöt toisen halaillessa sankoa ja itse toipuen samasta taudista joka oli useampaankin otteeseen viedä valon vintistä jopa näin sitkeältä immeiseltä. Pitipä sitä ihmettä kutsua viikonloppuna katsomaan myös parin ensihoitajia yhden aikaan yöstä mutta siitäkin hengissä selvittiin.
Ja sen vähän minkä on ennättänyt ompelukoneiden edessä istua, joko ongelmaratkaisua testaten tai odotteleville valmista työtä puskien, ei väsynyt pää vaan yksinkertaisesti ole toiminut ja tahkoan ihan tyhmien asioidenkin kanssa etttä esim. miksi ihmeessä saumurin sauma vetää niin tiukille ommellessa (no johtuisko siitä että on unohtanut nostaa sen taustalla tököttävän tangon joka ohjaa lankoja, ja sitä rataa..) Joten anteeksi kun täältä ei vieläkään kuulu mitään luvattua :' (

Löytyisköhän koneelta vielä kuvia joita en ole ennättänyt tänne laittaa..   vaikka tällaisia:

Lisää perusvaatetta pojalle:

Yksi kuvaton pusero joka meni lahjaksi ja jonka keskeisin yksityiskohta oli pitkittäissuunnassa kyynärtaive-ranne -väliltä rypytetyt hihat:

Tytöllä oli muutama viikko sitten koulussa naamiaisdisko, jonne tuli tehtyä puku kaapeista löytyneistä kankaista. Ei ihan hukkaan mennyt, kun tyttö tykkäsi, ja voittipa jopa pukukilpailunkin tällä asullaan jonka valtti oli olla muista erottuva ja persoonallinen.

 Viime jouluksi (!) tein nuorimmaiselle joulujuhlavaatteet ajatuksella että olisi tunika jossa vyö.

 Lopputulos oli kuitenkin suoraan yöpukuosastoa, joten keskeltä poikki ja harmaasta kankaasta hametta kaveriksi. Toimi paljon paremmin näin :) Helmasta jäi vielä pikkuiseen punaiseen hamoseenkin tarpeet joten ei mennyt kuitenkaan yhtään hukkaan kyseinen tunika (hameesta ei vain tainnut olla kuvia)..

Teinhän minä isommillekin juhlavaatteet mutteivät ennättäneet kuvattaviksi tuolloin. Tein pojalle savunsinisestä vakosametista housut (tein jopa kuvallisen ohjeen miten ommellaan housuihin vetskari mutta sitten ajattelin että taidan olla ainoa joka tykkää että lapsen housuissa on ihan oikea vetoketju edessä, joten postaus jäi tekemättä. Kuvat koneelta löytyvät vielä jos nyt joku kuitenkin innostuisi haluamaan moisen tekemisestä ohjetta..)

Tässäpä oli taas jotakin pientä katseltavaa..

Ompeluja.. unohtuneita

Koneella olevia kuvia selatessa tuli vastaan ompeluksia joita en (muistaakseni) ole vielä tänne laittanut..



Pienelle neidille lahjaksi tehty setti:

Tämä tunika meni lahjaksi jo viimetoukokuussa, mutten muista että olisin tätä vielä täällä näyttänyt..

Ja tämä hattu on samaa tyyliä kuin isoveljen viimevuonna blogattu, edelleen aivan käypänen hattu. 

Väriksi en ehkä olisi valinnut oranssia, mutta koska tyttö on mennyt tämän talvea isoveljen entisellä oranssi/harmaalla haalarilla, värit piti napata sieltä. koko talven on mieleni tehnyt hommata tytölle samanalainen Molokidsin tähtihaalari graffitin harmaana kuin veljellään, mutta en ole löytänyt mistään sopivaa ja nyt taitaa olla jo myöhäistä tälle talvelle.. ensitalveksi on pakko saada tuollaiset puvut molemmille pienemmille, sillä vaikka pojalla tuo haalari on ollut kohta kaksi talvea, se on edelleen loistokunnossa ja muutenkin vaan niin kertakaikkisen ihana!

En ole tarkoituksella ommellut hatun reunoja, sillä minusta näissä malleissa näyttää niin hyvältä kun oranssia reunaa näkyy aavistuksen verran ympäri hatun sen ollessa päässä.

Vielä pitäisi muokata kuvat lasten joulujuhliin tehdyistä vaatteista. Ai minäkö vähän myöhässä näiden postausten kanssa? Ei ollenkaan, olen vain aikaani edellä... ;)

Ompeluja.. muffareita ja oma mökki

Pikainen päivitys, näin ystävänpäivän kunniaksi: kaksi tunikaa housuineen. Tai tuo talomallinen on kyllä mekkopituinen..

Tämän muffaritunikan kaveriksi oli ihan pakko saada luonnonvalkoiset housut, mutta koska kangasta ei ollut kuin applikointiin ostettu 22 cm korkea pala, ompelin kaksi palasta yhteen ja niinhän sitä sanotaan että se mitä ei voi peittää, pitää korostaa ja sitä myöten sitten peitetikkasin tuon keskisauman eikä kukaan huomaa mitään ;D

Pakko vielä lopuksi vilauttaa tätä pitkäaikaista projektiani, sillä seuraava vaihe tässä olisi sellainen puuvillavanun (joka "rutistaa" pinnan kauniiksi) metsästys ja osto, jota ei varmasti tule taas tapahtumaan ihan lähikuuukausina niin pitää laittaa kuvaa jo tästä päälisestä joka valmistui eilen illalla. Kokoa tällä on kuitenkin sen verran että vähän arveluttaa miten tuota jaksaa pyöritellä koneen alla päälitikkausvaiheessa...

Näiden myötä oikein hyvää ♥♥ystäväinpäivää ♥♥ teille kaikille!

Meidän ystävänpäivä jatkuu tästä herkutellen sydänvohveleita kera hillon ja kermavaahdon yhdessä lasten kanssa :)

Ja mitä on tullut tehtyä?

Noh,

Pitkiä kalsareita pojalle bambuneuloksesta, eli superihanan pehmoisia:

Kuvittele tähän väliin toiset tuollaiset siniset, mutta mereneläimet -kuosilla jotka ovat jo käytössä joten eivät päässeet kuvaan.

Ja tähän väliin voit kuvitella kahdet ruskeat, toiset lehmäkuosilla, toiset siileillä, jotka nekin ovat jo ennättäneet tehtäväänsä täyttämään.

Kalsareiden saumat ajelin peitetikkikoneella, joten niistä tuli litteät ja huomaamattomat = ei saumat paina ihoa! 

Hihattomia puseroita pokien tyyliin:

Ja pitkähihaisia, myöskin pojalle:

Seuraavaksi kurkistusta pienemmän neidin kaappiin:

Settejä:

body, pitkät housut ja päälipaita:

tämän puseron applikaatiossa meni niin moni asia mönkään että meinasi jäädä kokonaan kuvaamatta. Sanotaanko vaikka niin että jos kynän tuppi näyttää oikealta mutta itse kynä ei, niin jotain on varmasti pielessä. Siispä piirtelin kynällä joka ei ole vesiliukoinen ja tajusin tämän siinä vaiheessa kun päätin vähän muuttaa tuota tekstiä ja huuhtelin entistä pois. puserossa oli siis kahdet tekstit sinisellä kynällä ja vasta kun olin hangannut kankaan rumaksi sappisaippualla sain suurimman osan jäljistä pois. Haastetta lisäsi myös se että jouduin kuivaamaan kuivausrummussa pelkän etukappaleen joka meni yhdeksi pitkäksi pötkylärullaksi jota oli aika mielenkiintoista kiinnittää sitten kiinni muihin osiin. Sisulla kuitenkin saatiin tämäkin valmiiksi.

Tältä setiltä puuttuu pusero kun en vielä keksinyt mitä siihen applikoisin (eikä kyllä ole vielä kankaitakaan toistaiseksi)

Sitten olisi tällainen body jolle tiedän tehneeni jo housut, mutta en kerrassaan löydä niitä mistään, olisivatko jääneet jonnekin kyläpaikkaan kun niitä muutaman kerran reissutessa ennätettiin pitää päällä. Meillä ei ole paikkaa missä ne voisivat olla..

Siispä tälle pitää tehdä uudet housut ja jokin pusero kunhan niitä veloureja taas saadaan lisää.

Älkääkä sitten laskeko montako nepparia bodeista löytyy, sillä niiden paikalleen saattaminen on ollut yhtä painajaista joka on kestänyt monta päivää. Ensin kulutin kaksi tehokasta ompelupäivää  nepparipihtejä etsien ja kun ei enää ole paikkaa josta en olisi jo kahdesti katsonut, jouduin turvautumaan siihen muovihärpäkkeeseen jolla nepparit isketään vasaran kanssa kiinni. jajoka vetää osat vinkuralleen jos välissä on vähänkään enemmän kangasta. Eihän muutossa voi näin totaalisesti hävitä niin paljon tavaroita kuin meiltä on hävinnyt?? Toisaalta kun miettii että asialla oli samoja muuttomiehiä kuin äitini muutossa ja jonka päätteeksi mm. uudesta kodista löytyi roskapussi, mutta ei samannäköistä käyttövaatepussia ollenkaan, ei liene ihme että meilläkin jotakin on hävinnyt pysyvästi. Kunhan osan nuista revin vielä jollakin keinoin irti, en niihin uusia laita ennenkuin olen saanut pihdit käyttöön..
Voi missä lienette pihtini?? minulla on niin ikävä!


Tässä vielä tämä hihaton hupparimekko josta kyselin ompeluapuja aiemmin ja jonka etuosasta en sano edelleenkään mitään.....

 Ja miten tämä kaikki on valmistunut?

Tarvitaan vain uusi ompelutila ja mies joka on lomautettuna (eli joku muu kuin minä katsoo lasten perään, tekee ruokaa ja ulkoilee noiden ikiliikkujien kanssa ♥  )




 Ps.
Pitää vielä ihan lopuksi laittaa kuva käsitöistä jotka ei ole minun tekemiäni mutta aivan ihanat minusta:

Eli anoppini meidän pienimmälle neidille tekemät villahousut ja -hame joihin on neulahuovutettu (!) sydämet

Ja se mikä minusta näissä on niin ihmeellistä, on että nämä on tehty ilman minkäänlaista ohjetta tai mittoja lapsesta pelkän muistikuvan perusteella. Jotain mihin minä en ikinä pystyisi!

Ompeluja.. TESSUpaita, vihdoinkin!!

Nyt pitäisi ommella kaikkea ihan muuta, mutta koska tuo ompelukoneeni toimii nyt niinkuin sen kuuluukin, en malttanut mieltäni ja tein applikoinnin, jollaista olen jo pitkään suunnitellut. Varmaan jo viimeisen parin vuoden ajan olen toivonut tällaista Tessu koira (Mick Inkpenin luoma koirahahmo) puseroa aina kun blogeissa on ollut arvonta jossa saa valita mitä puseroon applikoitaisiin. Kun ei kuitenkaan arpaonnea ole ollut, oli tartuttava itse toimiin. Meidän poika on siis tykännyt noista Tessukirjoista aivan valtavasti joten pusero oli tosi mieluinen ja poika hihkui nähdessään puseron vaikka yleensä meillä ei lapsille ole mitään väliä millaisia vaatteita äiti tekee tai päälle pukee eli kaikki tarjottu kelpaa sen kummempia kommentoimatta.

Kuvassa puseron alla vielä parit housut joiden kanssa tämä pusero "mätsää". Yläkuvassa värit täsmäävät paremmin kuin tässä alemmassa, mutta jostain syystä tänäpäivänä ulkona oleva valo ei ole päässyt huoneeseen sisälle ollenkaan joten keinovalossa mennään.

Tein tähän applikointiin sellaisen ratkaisun, että kiersin vielä lopuksi kuvan ympäri ruskealla langalla ja toimii mielestäni tosi hyvin, nyt kuva erottuu paremmin taustasta ja myös valkoiset osat erottuvat selvästi (Klikkaa ylin kuva suuremmaksi niin näet paremmin mitä tarkoitan ; ) Kunhan ette sitten huomaa sitä suurta mokaa jonka tein mutta sitä ei voinut perästäpäin enää korjata..)

Nyt jäi vaan vähän kaivelemaan että pitäisikö tehdä noita Tessupuseroita lisääkin kun niin monta ihanaa aihetta olisi vielä tehnyt mieli tehdä ja applikoiminen hyvällä koneella (polvinostimen kera) on suorastaan koukuttavaa hommaa ja tuollainen pusero syntyy ihan yhden illan aikana. Ainakin se Tessun kaveri Tiikeri (se toinen koira) on vielä ihan pakko saada!!

...

On tullut pidettyä pikkuruista blogitaukoa ja taukoa vähän kaikesta muustakin tekemisestä, on pitänyt hoitaa niin monenmoista asiaa jotka on vieneet kaikki voimat. Sanotaanko näin että viimeviikko olisi saanut jäädä olematta.

 Lyhykäisyydessään viikko meni näin: maanantain aikaan ensin miehen puhelimesta hajosi näyttö.  Siis ISKUN kestävästä puhelimesta meni näyttö kun puhelin oli taskussa pehmustetussa pussukassa. Kyseinen luuri oli 10kk vanha ja 1kk;n iässä siitä meni ensimmäisen kerran näyttö joka korjattiin silloin takuuseen. Seuraavaksi miehelle soittaa töihin asukkaat jotka ostivat meidän entisen talon ja olivat kokeneet että asunnossa on outoa hajua joka täytyy selvittää. Remonttiinhan meidän säästöt piti mennäkin, mutta minä kuvittelin että tämän uuden asunnon, ei entisen korjaamiseen, eikä nuo säästöt edes riitäkään jos jotakin kosteusvauriota vielä löytyisi. Miksei meidän aikana kukaan huomannut mitään ja myytäessä meidän taloa tutkinut henkilökin sanoi että hän tunnistaa kosteusvaurioiset talot heti sisälle mennessään eikä olisi millään uskonut meille tullessaan että tälläistä löytyisi.
Miehen iltapäivän kruunasi se, että töissä olivat ilmoittaneet YT- neuvotteluista jotka koskevat kaikkia sopivasti näin pari viikkoa sen jälkeen kun oli ilmoitettu että firma on myyty ulkomaalaiseen omistukseen. Eipä tässä sille palkalle olisikaan ollut mitään käyttöä varsinkin kun verottaja haluaa niin ison osan omistaan takaisin vaikka vuodenalusta tehtiin sellaiset verokortit että ei pitäisi jäädä mitään maksettavaa. Kuka siis laski metsään ja missä?
Minun osakseni riitti se että tämä sairauteni on lähtenyt etenemään jota se ei kyllä olisi saanut tehdä. Muuta ei voi kun seurata vierestä mitä tapahtuu, estää ei voi mitenkään, eikä lääkkeitä ole keksitty. Siispä odotellaan ja katsellaan mihin suuntaan mennään.
Mutta ei auta valitus, ei kiukuttelu vaikka välillä tekisi minunkin mieleni heittäytyä lattialle kiukuttelemaan ja odottamaan että joku nostaa syliin ja lohduttaa.

Mutta eteenpäin sanoi tämä mamma lumessa(!)    Siispä nyt suuntasin ajatukset johonkin ihan muuhun ja kaivelin ompelukoneet taas esille. Lopetin arvailut ja lähdin vihdoin näyttämään keväällä ostamaani ompelukonetta myyjälle, sillä se ei ole tehnyt milloinkaan hyvää tikkiä.  Myyjä kyseli miksi en ollut tullut jo aiemmin ja minä mietin ihan samaa kun vieressä katsoin kuinka pienen säädön jälkeen kone työnsi niin kaunista tikkiä ettei ikinä ennen. Koko ajan kyse oli siis ollut pienestä hienosäädöstä jota ei tosin itse olisi voinut tehdä mutta jonka uusi kone saattaa tarvita toimiakseen niinkuin se on tarkoitettu toimivaksi.

Jotakin piti sitten päästä tekemään että pääsi testaamaan konetta, joten eilen otin työn alle parit applikoinnit.

Siispä nuorimmaiselle yöppäriä, niitä kun kaapista löytyy aika nihkeästi (yksi sopiva, muut pieniä). En osannut päättää värejä joten tein kaksi samanlaista eri väreillä,

Kummasta tuli mielestäsi kivempi?

Vielä viimeiseksi pitää kysyä neuvoa teiltä ihanat ompelijaihmiset!

Siis olen tehnyt mielestäni aika monenlaista vaatetta, kastemekosta vanhojentanssipukuun, mutta nyt tuli vastaan jotakin jota en vaan osaa. Siis miten ihmeessä tuollainen hupparimekon etuhalkio oikein kantataan, tai lähinnä miten nuo kantin päät tuossa edessä taitellaan siistisi piiloon kun peitetikkikoneella kanttaa?  Kuvassa purkuun menevä yritelmä, mutta idea selvinnee mitä tarkoitan.

Ensimmäinen yritys oli tälläinen, ja sen pelasti nappi: 

Mutta haluaisin minä oppia tuon ihan oikeastikin tekemään!


Lopuksi on vielä pakko kysyä yhtä asiaa:

Ihan rehellisesti käsi sydämellä, kuka pystyy katsomaan lasten perään ihan joka sekunti?

Vaikka itse olen sellainen että käyn katsomassa lapsia öisinkin jos satun heräämään, ei silti pysty kolmen lapsen kanssa olemaan ihan joka sekunti paikalla. Viimepäivinä olen havahtunut sanoihin: "tuo mahtuu vielä" ja löytänyt kaksi pienintä vessasta, ja vessan pöntöstä kasan bratzeja pää alaspäin survottuna kun toinen koittaa ylettää huuhtelunapille, tai että: "jess, tässä voi luistella" kun kylppärin lattialle oli jäänyt shampoopullo jolla oli valeltu pikkusisko ja lattia tai kun.... no viimeisintä en enää edes muista mutta jotakin oli vielä viimepäivinä...
Meillä nämä tapahtuu yleensä silloin kun olen jonkun toisen lapsen käsiä pesemässä/vaippaa vaihtamassa, tai nämä nuorimmaisten yhteistempaukset kun yritän auttaa vanhinta läksyissä joka ei onnistu jos pienimmät on jaloissa häsläämässä eikä koululainen voi silloin keskittyä.

Että tällainen tämä viikko :)

Ompeluja.. settejä pojalle ja diskopusero

Jos välillä taas ennättäisi jonkun valmistuneen kuvata..

 Kun malli on hyvä, nopea ja mieluinen tehdä ja tarvettakin olisi kovasti, syntyy monta samanlaista settiä kuin huomaamatta:

Ja sitten vanhimmalle:

Tyttö hinkusi kovasti koulun diskoon, ja kun itse en lapsena koskaan päässyt mihinkään vastaaviin tapahtumiin, päätin että minun tyttö saa mennä. Kun vielä porukassa on kolme tyttöä, ja kyytikin järjestyy mennen tullen, miksipä kieltäytyä. Jotakin juhlavaa kuitenkin tarvittiin ja kankaaksi valikoitui tuollainen hieman  juhlavampi, musta-hopea raidallinen trikoo. 

 Mallia lähdin hakemaan sillä perusteella, että siinä olisi jotakin vähän erikoista, mutta joka käy tarvittaessa ihan arkenakin. Tein siis tuohon tuollaiset vinot hihat ja niin pitkän helman, että sen voi haluttaessa rypyttää vyötärölle ja silti puserossa on tarpeeksi pituutta.

Ja tästä tuli niin mieluinen pusero, että se on ollut diskon jälkeen melkein joka päivä päällä ja pyörii joka ilta koneessa. Luulevat varmaan koulussa että meillä ei pestä ikinä vaatteita kun aina on sama paita päällä... ;)

Pitäisi varmaan tehdä toinen samanmallinen eri kankaasta niin ei tarvitse joka aamu sanoa että laita jotakin muuta tänään :)

Kaula-aukon tein niin, että ensin ompelin ympäriinsä kiinni alusvaatekumpparin (joka on siis kapea, joustavampi ja pehmoisempi joten sopii tähän hyvin), käänsin sen sitten 2x sisällepäin ja ompelin kolmipistesiksakilla kiinni. Ja oli nopea ja helppo tehdä, varsinkin kun vaihtoehtona olisi ollut tuollaisen lerpun kankaan kanssa tappelu kun olisi yrittänyt tehdä kantattavaa resoria sillä tavallinen musta resori olisi ollut mielestäni liian arkinen ja tönkkö tällaisen juhlavan kankaan kanssa. Leikkasin kaula-aukon samankokoisena kuin kantatessakin. kääntäminen toki väljentää kaula-aukkoa, mutta lievä rypytys taas kuroo eron umpeen ja kaula-aukosta tuli juuri sopiva. Tällaisia kaula-aukkoja luvassa siis ehdottomasti lisää!