torstai 14. helmikuuta 2013

Ompeluja.. muffareita ja oma mökki



Pikainen päivitys, näin ystävänpäivän kunniaksi: kaksi tunikaa housuineen. Tai tuo talomallinen on kyllä mekkopituinen..

Tämän muffaritunikan kaveriksi oli ihan pakko saada luonnonvalkoiset housut, mutta koska kangasta ei ollut kuin applikointiin ostettu 22 cm korkea pala, ompelin kaksi palasta yhteen ja niinhän sitä sanotaan että se mitä ei voi peittää, pitää korostaa ja sitä myöten sitten peitetikkasin tuon keskisauman eikä kukaan huomaa mitään ;D



Pakko vielä lopuksi vilauttaa tätä pitkäaikaista projektiani, sillä seuraava vaihe tässä olisi sellainen puuvillavanun (joka "rutistaa" pinnan kauniiksi) metsästys ja osto, jota ei varmasti tule taas tapahtumaan ihan lähikuuukausina niin pitää laittaa kuvaa jo tästä päälisestä joka valmistui eilen illalla. Kokoa tällä on kuitenkin sen verran että vähän arveluttaa miten tuota jaksaa pyöritellä koneen alla päälitikkausvaiheessa...



Näiden myötä oikein hyvää ♥♥ystäväinpäivää ♥♥ teille kaikille!

Meidän ystävänpäivä jatkuu tästä herkutellen sydänvohveleita kera hillon ja kermavaahdon yhdessä lasten kanssa :)



8 kommenttia:

  1. Ensinnäkin tosi hyvin onnisrtuu kyllä housut 20cm:n palastakin, täydestä menee tuo polvitikkaus! Minä en ainakaan huomannut mitään.. ;)

    Toiseksi, erttäin suloinen tuo talotunika, kertakaikkiaan herkku pienelle tyttölöiselle!!

    Ja kolmas vielä, että voi järki miten siististi ommeltu tuo tilkkupeittotekele!! Sillä reunajalalla, arvaan ma? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran hyvin asettuu tuo tikkaus tuohon päälle, että edes minä en osaisi sanoa päältäpäin että kangas on kahdesta osasta. Tätä on kyllä hyödynnettävä lisääkin kun mulla on niin paljon noita alle 25 senttisiä paloja jotka vaan pyörii nurkissa..

      Silläpä sillä, reunajalalla ;) Kieltämättä valmistuu aika nopsaan kun ei tarvitse tarkkailla noita saumavaroja, paininjalka kun ei vaan päästä saumavaraa liukumaan leveämmäksi vaikka yrittäisi..

      Poista
  2. Suloisia vaatteita ja niin ainutlaatuisia. Hyvät värit vaatteissa, tykkään todellakin. Kova työ tuollaisessa tilkkupeitossa, riittäisiköhän itsellä sisua? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jokin mieltymys noihin hempeisiin tyttöjen vaatteisiin tuolla kaksivuotiaalla, se näyttää vain niin suloiselta vaaleanpunaisissa.. niinkuin olen sanonutkin, että pojalle tykkään ommella retroa, tytöille sitten tällaisia prinsessamaisia vaaleanpunaisia juttuja..

      Minä olen aina ennen pitänyt tilkkutöitä mahdottoman suurena ja aikaa vievänä projektina, mutta nyt välineiden hommaamisen myötä pyöröleikkurilla saa leikattua isonkin täkin palat illassa, ja toisena iltana ompelee palat yhteen tilkkutyöjalalla, homma tuntuu sujuvan vähän liiankin joutuisaan kun jo seuraavat projektit alkavat pyöriä mielessä..
      ...Niin vaikka paha kyllä tietysti sanoa nopeudesta mitään lopullista näin puolessa välissä työtä mutta kivaa tuo ainakin on...

      Poista
  3. Aivan mahtavat tunikasetit! Ja ihanat applikoinnit ja värit. Saako udella tunikan kaavaa, tykkäisin itse tehdä raglanhihaisia tytöillekin (vai oletko soveltanut pojan vaatteen kaava kenties?)
    Ja tilkkupeite näyttää tosi hienolta, kauniit harmooniset värit siinäkin. Tsemppiä vaan tikkauspuuhiin! Minäkin kävin juuri eilen vanut ja taustakankaan kaupasta, nyt tarvitsee vain aloittaa... ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saa udella, tosin minun kaavat on kyllä melkein aina itse piirrettyjä, tai ainakin kovasti alkuperäisistä muokattuja.. Tarkistelin kaavaa jolla olen tehnyt nuo tunikat ja siinä luki että "jäänteitä Elly- raglanpuserosta" joten siitä on kaavan muokkaus lähtenyt liikkeelle.

      Pituutta hihoihin on varmuudella lisätty kun ainakin meillä on pidempikätisiä lapsia kuin Ottobrella (muistaakseni olen myös leventänyt kaula-aukkoa että sen voi vetäistä pään yli päälle mutta meidän lapsilla taitaa olla suhteessa suurempi pää kun jotkin valmisvaatteetkin tuntuvat pääntiestä nafteilta. Jaa mutta voi olla että olen ottanut sentin pari keskitaitteelta pois kun on kapoinen lapsi jonka vuoksi olen kaula-aukkoa sitten leventänyt, en kyllä valitettavasti enää muista), ja alaosaa olen muokannut niin että olen mitannut pituuden lapsen kainalosta polvenkohdalle, mitannut halutun leveyden jollaiseksi helman haluan ja sitten tämän mitan piirtänyt kaavapaperiin oikeaan kohtaan alkuperäisen kaavan päälle. Sitten kainalosaumasta ensin tosi loivasti leventänyt kaavaa navan/lantion yläreunan korkeudelle, jolloin pusero ei pussita liian ylhäältä ja sitten vain kaavaan piirrettyyn helmanviivaan reunaan vetänyt suoran viivan niin että helma levenee tasaisesti. Tarvittasessa olen loiventanut jos on näyttänyt navankohdalle muodostuvan liian jyrkän kulman, että tunika näyttää sopusuhtaiselta. Kai tähänkin kaavojen muokkaamiseen olisi jokin oikeaoppinen tapakin, mutta minä teen näin :) Toivottavasti tästä muokkausvinkistä oli apua, jos et suoraan mistään mieluista kaavaa löydä.

      Kaavoja ei muuten onneksi tarvitse joka koossa muokkailla näin, sillä meillä harvemmin lapset levenee iän myötä, joten tosi monta kokoa mennään etteenpäin niin että vaan hihansuihin ja helmaan lisätään pituutta ja taas saadaan seuraava koko.

      Rattoisia hetkiä toivotan myös sinulle tilkkutyösi parissa :)

      Poista
    2. Hei tarkistin tuon puseron kaavan lehdestä (kyseessähän on siis Ottobre 6/2008), ja se on niin että hiha on tuosta Elly raglanpuserosta ja etu ja takakappale Rille-raglan hihainen t-paita -kaavasta!

      Poista
  4. Kiitos vastauksesta! Löytyi kuin löytyikin tuo ob:n numero minultakin. Mutta ovat vaan niin pikkuruiset koot ettei meidän 2,5-vuotiaallekaan enää mene noin pienet vaatteet ;o) Mutta täytyypä katsoa jos saisi vähän isonnettua, en ole mikään haka kaavojen muokkaamisessa mutta onneksi nuo ob:n kaavat ovat muutenkin aika reiluja että ehkä pienellä saumanvarojen suurennuksella selviää...

    VastaaPoista