sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Vaarinpaitatunikoita ja Waterfallia


Olen odotellut että mies tuunaisi tuon minun peitetikkikoneen kapeamman nauhankääntäjän sopimaan tuohon 009:siin, kun noita sirompia kanttauksia haaveilisin mieluummin tehdä aikuisten vaatteisiin.. Mutta kovasti vaan väittää että minun kasaamalla listalla olis ruuhkaa ja pitää kiireisenä.... ja listalla on VAAN kasvihuoneen rakennus, lasten leikkialueen kaivuu ja rakennus pihalle*tehty vkonloppuna*, terassin suunnittelu ja rakennus, grillikodan rakennus, lapsille leikkimökki, ompelukone-tietokone-askartelupöytäkeskus, nuorimmaiselle uusi sänky pinnasängyn tilalle ja uudet saunan lauteet...  ...onni on oma puuseppä ;)

...siispä päätin sitten kuitenkin tehdä nuo tunikat nyt, kun omat vaatteet alkavat jo lahota käytössä. Eli siis tällaisia mukavia kotoiluvaatteita tarpeeseen:


Tein tämän enemmänkin testityyppisenä, kun kokeilin mallia ja kääntäjää trikoolla, ja kangaskin on vuosia kaapissa pyörinyt, alunperin vanhimmalle tytölle puseroksi hommattu, mutta meni nyt yllättäen tähän tarkoitukseen eikä tuo kuosi nyt niin paha minusta ole aikuisellakaan.
Tähän tunikaan tein tuon edessä olevan nappilistan ihan oikeasti, mutta totesin että siistimpi lopputulos tulee valenappilistalla eikä muistuta niinpaljon "kolme numeroa liian pieni" -tyyppistä nappien ratkeilua joten loput tunikat ihan feikkiä vaan.

Tässäpä vielä vähän lähikuvaa minun ehkä hieman eriskummallisesta tavasta tehdä tuo kyseinen lisäläppä tuohon rinnukselle:
Eikös ole aika omalaatuinen tyyli? ;)



Mutta ihan nätisti tuo sitten lopuksi taittuu, eikä puserokangasta tarvitse loveta.
Kaiken lisäksi tuota kangasta sain leikatuksi pätkän joka menee 1,5cm yli pääntieympäryksen, ja ylemmästä kuvasta näkee että aika tarkoille meni  mutta hyyyvin riitti ;)


Seuraavatkin kankaat on valittu ihan sen mukaan mitä kangasta sattui se tarvittavat 80cm löytymään kaapista..




Ja vielä Waterfall- tunikoita pari kipaletta. Tätä kaavaa täytyy vielä hiukan muokata, sillä ainakin tuo pallotrikoo kun on puuvillaista, se ei laskeudu oikein kunnolla tuosta edestä, toinen keinokuituinen (elastaani?/viskoosi?/joku muu??) sensijaan lörppänämpänä kankaana vähän nätimmin.



Laitetaas väliin pientä vinkkiä:
Minä käytän hankalien ja muuten kinkkisten kankaiden kiinnittämiseen Tiimarin paperipuikkoliimaa, joka on niin huonoa (=hyvää), että se lähtee pesussa pois,kankaat irtoavat tarvittaessa nykäisemällä, mutta pitää sen tarvittavan hetken nätisti paikoillaan. Esimerkiksi tuo vihertävä orvokkitrikookangas jota olin tilannut 80cm oli varmaankin leikattu aika tarkasti kaupassa ja sitten vielä pesun lisäseurauksena oli lopputuloksena kangasta vain 74cm. Minähän tietysti halusin tunikaan niin paljon pituutta kuin kangas antaa myötä, joten pesussa rullaantunut reuna kiinnittyi näpsäkkäästi liiman avulla ja eikun tikkiä päälle!


Ja vinkkiä vinkin perään:
Kun yhdistetään langanpäät, ne ikuiset pakkopullahommat, ja ihminen joka ei halua tarttua parsinneulaan, ei edes pienessä pakossa, ottaa päättelyn avuksi pienikokoisen virkkuukoukun. Minusta vaan niin mahdottoman kätevää! Ihan jo tämän takia kannattaa mielestäni pyörähtää siellä lankaosaston puolella vaikkei muuten niin itsessään kovin voimakasta virkkailijaa tunnistaisikaan.



Ja sitten lopuksi vielä pientä vinkkiä Berninan peitetikkikoneeseen:

Tähän asti olen peittarissa käyttänyt vain perusresoria kanttauksiin, mutta näihin tunikoihin halusin siron kanttauksen samasta trikoosta kuin itse vaatekin, joka on ohutta, mutta napakkaa singletrikoota. Kokeilin ensin tehdä pelkällä trikookaistaleella ja itse kone sitä olisikin ommellut (tosin teki välillä laineita), mutta kääntäjässä se meni kaikista kokeiluista huolimatta rullalle eikä sillä saanut kantattua. Siispä silitin kaistaleen taakse tukikankaan ja muutin peitetikkikoneen diffin 0,7:ään perus 2:sesta. Näin kone ompeli kanttauksen yhtä kiltisi kuin kaiken muunkin aina ompelee ja lopputulos on mielestäni oikein siisti :)


Kuvaan pääsivät myös minun isot kangassakset, jotka muuten ovat tämän monia kangassaksia aikoinaan kokeilleen mielestä ihan parhaimmat!


Ps. Oliskos tarvetta postaukselle jossa voin käydä vähän tarkemmin noita peitetikkikoneen (hieno)säätöjä "erikois"tilanteissa?

11 kommenttia:

  1. Kauniita tunikoita olet tekaissut!
    Haaveilen omasta peitetikkikoneesta joten lisää vaan näitä ompeluvinkkejä kiitos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilu on toisaalta kivaa, mutta tällaiselle malttamattomalle välillä kyllä vähän turhauttavaakin. Minäkin kun tuosta koneesta haaveilin niin monta vuotta ja sen jälkeen vielä pari vuotta olin koneen omistaja, tosin sellaisen koneen joka ei toiminut joten se oli koko ajan silmien edessä kiusaamassa mutta ei sitä voinut käyttää..

      Poista
  2. Ihania tunikoita. Onko toi waterfall tunikan kaavaa jossain? Ja olisi kiva lukea tarkemmin tosta peitetikistä ja sen säädöistä. Itselläni ei vielä ainakaan peittaria ole, mutta ainahan saa haaveilla ja aihe kiinnostaa kovasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin sinä sitä peitetikkiä tarvitset kun teet niin hyvää jälkeä nykyisellä kalustolla toisin kun tälläinen rähmylä joka ei saanut kuin hermojen kiristelyä ilman tuota konetta ;)
      No mutta tosissaan kyllähän tuo kone on aika näppärä ja helpottaa, sekä myös nopeuttaa kummasti noita vaiheita. Että kyllähän sinäkin vielä sen koneen saat, kirjoitellaan sitten vaikka sille joulupukille ahkerasti (tai hammaskeijulle, silläkin on kuulema aika hyvät taikavoimat kertoi eräs 7-vuotias) ;D

      Niin siitä kaavasta: tunikan kaava on minun itseni piirtämä (sillä pienikokoinen kun olen, koen että vartalonmyötäisempi malli on enemmän eduksi kuin nuo ottobren kaavat jotka näyttävät kolmenelosenakin päällä ihan muodottomilta säkeiltä), mutta tuo etuosa ei kyllä auennut mulle yhtään joten avuksi otin Ottobre Womanin (2/2009) 5.waterfall trikoopusero -kaavan ja piirsin siitä tuon etuyläosan kainaloista ylöspäin. Minä olisin kuitenkin kaivannut pidempää tuosta kauluksen laskeutuvasta osasta joten seuraavaan trikoopuseroon lisäisin pituutta niin se voisi laskeutua vähän kauniimmin. Jos teet itsellesikin waterfallin, bloggaa ihmeessä sillä olisi kiva nähdä miten muilla toimii tuo kaava (tai sen pohjalta tehty ja millä muutoksilla)!

      Poista
    2. No mä oonkin miettiny että tarviinko peittaria, haluan kyllä. Mutta toistaiseksi oon vielä koittanu tavan kaksoisneulalla pärjätä, enkä oo ees uskaltanu käydä konekaupassa testaamassa peittaria ettei iske ihan pakottava "tarve" sille. Kun ei ole tilla mihin laittaa sitä masiinaa... =)

      Pitääpä jossain vaiheessa katsoa tuota lehteä ja paidan mallia. Mulla on sama vika kun sulla että turha ees yrittää tehdä sillä 34 koolla vaan pakko pienentää ainakin seuraavaan ettei ihan säkkiä tulis... =)

      Poista
  3. No arvaatkin varmaan kuka ottaa ilolla vastaan säätövinkit... :D

    Ihania puseroita itselle, erityisesti tuo alin on sellainen jotta mulle kanssa! <3

    Minäkin kaipaisin jo käyttööni sitä kääntäjää, pitemmällä pistonpituudella tuntuu että kone karkaa käsistä kun se on niin nopea, ja sit jos kanttaa renkaana vaikka pääntietä ilman kääntäjää, niin saa siinä nohevana olla että siitä saa tarkalleen sellaisen kuin pitää. Helposti ajelee mutkille. Onkohan mun lista liian pitkä vai ehtiskö mies tekemään sen kääntäjätuunauksenkin.. hmm.. pihan maanmuokkaus, kivipengerrykset, leikkimökki, sokkelin pinnoitus, kahdet portaat ja yksi terassi, rikkoutuneen lumiesteen korjaus, rännit, syöksytorvet, kuravaate-vesipiste.. no ehkä en jatka enempää. Kadehdin vain kun te olette saaneet jotain aikaankin! Meillä saldona oli viime viikonlopulle vain yksi ukkometso! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä voisin ottaa sinun vaatekaapin puserot, olisi sitten jotakin jolla ilkeäisi lähteä uloskin, toisin kuin näillä kotipuseroilla jotka on ehkä hieman rohkeita väreiltään mulle, vaikka tykkään kankaista kovasti! Voi kun löytäisin jostakin sellaisia kankaita joista tulisi oikein edustavia puseroita (varsinkin kun kohta pitäisi alkaa tekemään vaatteita joita voi käyttää töissä)
      Että sieltäkin löytyy lista puolisolle ;) No tasapuolisuuden nimissä on sitä lyhennetty tuota omaakin listaa, on paikattu työhousujen taskunpohjia ja sen sellaista..
      Eläkä yhtään kadehdi, ei nämä meidän hommat mitenkään kädenkäänteessä ole valmistuneet, tuo pihakin on flunssassa oman terveyden uhalla tehty. Alkaa jo vähän huolestuttaa tuo miehen jaksaminen kun tuo projekti alkaa syödä miestä vastoinkäymisineen. Mun pitää varmaan itse pistää se ensiviikonloppuna metälle, siellä se saa vähän muuta ajateltavaa.. Vai mehtoja, kävishän se sellainenkin oikein hyvin, mulla olis jollekin riistalinnulle oikein oiva lisukekin tiedossa jota pitäis päästä kokeilemaan. Oi, pihlajanmarja/mustaherukkahyytelöä, suppilovahverokastiketta, yrttilankkuperunoita... Joo kyllä se menee metälle viikonloppuna ;D

      Poista
  4. Hauska tuo liimavinkki, eipä ole tullut mieleenkään. Itse en kääntäjää omista lainkaan, ja tosiaan saa tarkkana olla ettei mutkittele, varsinkin kun itse olen melko suurpiirteinen. Mutta jos kaikilla pitää olla joku mistä haaveilee, niin olkoon se sitten minun kohteeni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hoksasin tuon liiman kun yritin kestovaippoihin saada tosi oikukasta kangasta paikoilleen ompelun ajaksi ja koska kankaita ei voi rei´ittää neuloilla, piti soveltaa muuta ;)
      Haaveita on hyvä aina olla, vaikkei ihan kaikki toteutusikaan!

      Poista