Unohduksia ja urheilukisoja

Muistatteko tämän?

No minäpä en muistanut, mutta onneksi Tosimummo muistutteli tällaista harvapäätä. Tosin ei ne suunnitelmat sitten ihan niin menneet kuin olin ajatellut, mutta näytän kuitenkin jotakin valmistunutta että saadaan tämä mysteeri ratkaistua. Ja on minulla into saada tämä projekti loppuunkin asti. Kaikkihan tyssäsi siihen, että en saanut tuota uutukaista ompelukonettani toimimaan kunnolla, ja lopulta koko projekti alkoi tuntua puulta. Lopullinen naula oli varmaankin sitten se, että olin tekemässä koko välikausipukua, mutta housut valmiiksi saatuani löysin kauan etsimäni Villervallan tähtitakin ja akuutein takkitarve lähti sen myötä joten ompelukoneen kanssa taisteluun ei jäänyt enää intoa. Eikä kyllä tuo muuttohärdellikään mitenkään edistänyt ompelukoneella istumista.
Keksin viimein ratkaisun tuohon ompelukoneen temppuiluun joten luulenpa että takkikin näkee pian päivänvalon ;) sillä edelleenkään en ole löytänyt niin mieluista valmispukua ja käytössä nuo housut ovat osoittautuneet ihan parhaimmiksi mitä meillä on välikausipukuja ollut. (jep kuvassa ovat ihan ruttuiset kun ovat käytöstä napatut mutta en alkanut pesemään housuja kuvausta varten..)

Housut ovat ulkopuolelta sitä paksumpaa FOV-kangasta jonka luvataan olevan vedenpitävää ja hengittävää. Sisäosa on coolmax-neulosta jonka olen jo kestovaipoissa hyväksi (=hengittäväksi ja mieluisen tuntuiseksi) testannut. Kaikki kankaat ja materiaalit (lumilukkokangasta lukuunottamatta) on Kangastukusta, josta sain erittäin hyvää palvelua, kun sinne useampaan kertaan soittelin ja pähkäilin mitkä kankaat olisivat ne kaikkein parhaimmat meidän lasten ulkovaatteisiin, eli vesilätäköihin ja polvillaan rymyämiseen. 

Housujen lahkeeseen tein lumilukot vedenpitävästä tosiohuesta ulkoilukankaasta, niin ei vesi pääse sisälle rajummissakaan vesileikeissä, ja onpa noita jo testattukin menestyksekkäästi syvässä lätäkössä. Housuilla on rymytty vaikka ja missä, niin keväällä kuin nyt syksylläkin, mutta kangas on edelleen ihan naarmuuntumaton polvista, jotka ensimmäisenä meillä menevät huononnäköisiksi. Sivusaumoihin laitoin heijastinnauhatereen joten pimeyskään ei meidän ulkoilua häiritse. Olen myös teipannut housujen kaikki saumat joten antaa sataa vaan, meitä ei haittaa!

Kieltämättä kova työ tällaisissa housuissa on kaikkineen saumojenteippailuineen, mutta ainakin itse haluan nähdä sen vaivan jos sillä saan yksiin housuihin kaikki ne ominaisuudet jotka olen kaivannut yhdistettäväksi eri valmisvaatemerkkien vaatteista.

Näihin seuraaviin housuihin oli Tosimummo vaikuttimena verkkaripostauksineen, kun meidän kolmasluokkalaisella oli viimeviikonlauantaina koulun yleisurheilupäivä ja tytön verkkareiden tyyli oli enemmän nilkanvilauttelija-mallia. Halusin kuitenkin jotakin erilaista kuin mitä nämä lähikaupat tarjoavat, joten kangaskaupan kautta lähdin tekemään näitä verkkareita. Tarkoitus oli ostaa mustaa kangasta, mutta onneksi sitä ei ollut tarjolla, sillä loppujenlopuksi tästä tummanharmaasta (joka tietyssä valossa vivahtaa violettiin päin) tuli paljon hienompi. Hirmuisesti ei värivaihtoehtoja tuollaisen 9-vuotiaan housuiksi ei ole, kun väri ei saa olla enää liian hempeä ja äiti haluaa sellaisen värin joka ei ensimmäisen pituushyppypyllähdyksen jälkeen ole sellainen kestohiekanruskea takamuksen ja polvien kohdalta.

 Tosin näistä tuli nyt vähän liiankin sopivat, joten voi olla että nämä lähtevätkin myyntiin ja teen samanlaiset isommassa koossa (siis miksi en mitannut lasta vaan uskoin että keväällä tekemäni kaava olisi ihan sopiva, onkohan nämä koko kesän jatkuneet sateet jotenkin venyttäneet noita lapsia?)

 Näihin laitoin sivusaumoihin kultaisen tereen joka tekee näistä housuista tarpeeksi tyttömäiset.

 Housut olivat tosi mieluiset ja täytyy sanoa, että olen saanut ehkä parasta palautetta ikinä, sillä aiemmin olin vähän huolissani siitä vieläkö tyttö kelpuuttaisi tekemiäni vaatteita kouluun, mutta nyt olen saanut kuulla monilta luokkakavereilta ja jopa heidän äitiensä kertomana(!) että kaverit haluaisivat samanlaisia vaatteita kuin tytöllä on koulussa ollut. Tämä lämmittää kieltämättä kovasti mieltä, sillä olen paljon pohtinut millaisia vaatteita kolmasluokkalaiselle voi tehdä, jolle ei enää ne vaaleanpunaiset ponit toimi, ja vaatteissa näkyy jo aika voimakkaasti nuorisomuoti, mutta haluan että eivät ole kuitenkaan vielä liian isojen tyttöjen maailmasta. Siispä olen yrittänyt keksiä vaatteisiin jotakin pientä juttua, kuten esim tällaista:

Kuva ei nyt anna oikeutta topille kun nappasin sen suoraan kuivausrummusta ja tuota on pesty tosi ahkerasti kun on ollut käytössä koko kesän, mutta kyllä tuosta idean saa selville. Täytyy ottaa kuva tuosta tytön päällä niin näkyy paremmin topin malli..

Siis täällä valmistuu ihan hirmuisia kasoja vaatteita, mutta ne jäävät kuvaamatta kun illalla jolloin vaatteet yleensä valmistuvat, ei valo riitä niiden kuvaamiseen tuoreeltaan, ja aamusta lähtevät jo kovaan käyttökierteeseen joten jos jollakin on hyviä vinkkejä kuvaamiseen liittyen, otetaan ilolla vastaan!