Arvasitkos osallistuneesi arvontaan ;)

Tasan 9 vuotta sitten, 28.9.2003 oli minulle yksi elämäni tärkeimpiä päiviä. Silloin syntyi pieni tyttö jolla oli kiire tähän maailmaan. Lasketun ajan piti olla vasta marraskuussa, mutta tyttö päätti toisin ja syntyi hätäsektiolla 1,9 kilon painoisena, terveenä ja taistelutahtoisena tyttönä vaikka sekä äiti että lapsi kävivät kuolemanporteilla. Vielä tänäpäivänäkin tuo päivä herättää tosi voimakkaita tunteita ja ne hiipivät joka vuosi tähän aikaan mieleen kuin huomaamatta. Ehkä kaikesta sattuneesta syystä tämä päivä tuntuu ehkä jopa vielä enemmän juhlan arvoiselta, joten päivä on aina iloa ja kiitollisuutta täynnä, koko perheellä.

Siksipä halusin juuri tänä päivänä tuoda muillekin hyvää mieltä, joten äänestyksen päätyttyä arvoin yhden voittajan, jolle lähetän jotakin pientä ja toivon iloa päivään! Oli tosi mielenkiintoista nähdä miten mielipiteet meitä jakavat ja kuten arvelinkin, haalari herätti molempia tunteita. Valitettavasti en voi tietää ketkä kaikki ovat ääänestykseen osallistuneet, joten arvontaan pystyivät osallistumaan vain kommentoineet. Kiitos siis jokaiselle äänestykseen osallistuneelle! Kommentit olivat tosi mielenkiintoisia, samoin äänestäjien panos oli tärkeä, näin saatiin vähän käsitystä yleisestä mielipiteestä. Minusta oli erittäin hienoa että myös ne, joihin kyseinen puku ei kolahtanut, sanoivat rohkeasti mielipiteensä. Ymmärrän myös teitä oikein hyvin ;)

Minulle kävi niin, että nuorimmainen tarvitsi uuden haalarin, mutta varastoista ei löytynyt kuin pieniä veloursilppuja, joten päätin ottaa ensimmäiset värit jotka tulivat vastaan ja tehdä niistä kotihaalarin. Tästä haalarista tuli niin huti, että se on suorastaan hitti! Noissa väreissä on jotakin niin kamalaa, mutta myös niin koukuttavaa, että sekä äiti, että tyttö valitsevat tuon haalarin aina ensimmäisenä kaapista päälle! Miehen sanoin: "on ainakin värikäs jos ei muuta" :D :D

En tarkoituksella halunnut kertoa tästä arvonnasta etukäteen, vaan halusin arpoa niiden kesken jotka täällä käyvät kommentoimassa. Ehkä seuraava arvonta on sitten ihan avoin :)

Täällä tämän viikon lämmitysjärjestelmä- ja käyttövesiputkiremontin keskellä vesi-ja sähkökatkosten myötä arki on välillä ollut melkoista kikkailua, joten en valitettavasti saanut arpajaisvoittoa valmiiksi asti, mutta palaan vielä kuvan kanssa kunhan saan valmista.

Laitetaas teitä pikkuisen töihin niin saatte itse käydä katsomassa kuka teistä oli se kuudes kommentoija. Itse ainakin vähän yllätyin kun kävin äsken pikaisesti katsomassa nimenkin numero kuutosen takana ;) Yllätyin lähinnä siksi, että kävin juuri tekemässä tälle blogille kokonaan uuden sähköpostin jonka kautta voi olla yhteydessä ja tuon sp:n tekeminen oli jostain syystä tosi kinkkistä ja siihen meni aikaa tosi kauan.. mutta voittajalla sattumoisin taitaa kuitenkin olla jo toinen sp.osoitteeni johon voi käydä kertomassa osoitteensa johon pienen paketin lähetän :)

Näihin juhlatunnelmiin, nähdään taas!

Hitti vai huti?

Hitti vai huti?

1.Äänestä sivupalkissa      -------------->

2.Kommentoi alla (HUOM. tee molemmat, olisi kiva nähdä ketkä ovat osallistuneet äänestykseen. Omaa mielipidettä ei tarvitse kommentissa kertoa, ja vaikka hymiö riittää mutta aina kivempi jos muutakin rohkeasti kommentoi! )

Rohkeasti jakamaan mielipiteitä!

Minä kerron mielipiteeni myöhemmin sekä sen mistä tässä oikein on kyse ;)

EDIT: Olisikohan nyt käynyt niin että minun koneen näytöllä värit on erilaiset kuin monella muulla, kun useampi puhuu mustasta ja valkoisesta, mutta tästä puvusta ei kyllä noita värejä löydy..?
Onpa ikävää jos näin on käynyt.. Laitan vielä jokaisesta väristä yksittäiskuvan, jospa tästä erottaisi paremmin nuo värit (pistaasin/limen vihreä, kirkas pinkki, tumma violetti, haalean vaaleanpunainen, tipun keltainen)?

Vaarinpaitatunikoita ja Waterfallia

Olen odotellut että mies tuunaisi tuon minun peitetikkikoneen kapeamman nauhankääntäjän sopimaan tuohon 009:siin, kun noita sirompia kanttauksia haaveilisin mieluummin tehdä aikuisten vaatteisiin.. Mutta kovasti vaan väittää että minun kasaamalla listalla olis ruuhkaa ja pitää kiireisenä.... ja listalla on VAAN kasvihuoneen rakennus, lasten leikkialueen kaivuu ja rakennus pihalle*tehty vkonloppuna*, terassin suunnittelu ja rakennus, grillikodan rakennus, lapsille leikkimökki, ompelukone-tietokone-askartelupöytäkeskus, nuorimmaiselle uusi sänky pinnasängyn tilalle ja uudet saunan lauteet...  ...onni on oma puuseppä ;)

...siispä päätin sitten kuitenkin tehdä nuo tunikat nyt, kun omat vaatteet alkavat jo lahota käytössä. Eli siis tällaisia mukavia kotoiluvaatteita tarpeeseen:

Tein tämän enemmänkin testityyppisenä, kun kokeilin mallia ja kääntäjää trikoolla, ja kangaskin on vuosia kaapissa pyörinyt, alunperin vanhimmalle tytölle puseroksi hommattu, mutta meni nyt yllättäen tähän tarkoitukseen eikä tuo kuosi nyt niin paha minusta ole aikuisellakaan.
Tähän tunikaan tein tuon edessä olevan nappilistan ihan oikeasti, mutta totesin että siistimpi lopputulos tulee valenappilistalla eikä muistuta niinpaljon "kolme numeroa liian pieni" -tyyppistä nappien ratkeilua joten loput tunikat ihan feikkiä vaan.

Tässäpä vielä vähän lähikuvaa minun ehkä hieman eriskummallisesta tavasta tehdä tuo kyseinen lisäläppä tuohon rinnukselle:

Eikös ole aika omalaatuinen tyyli? ;)

Mutta ihan nätisti tuo sitten lopuksi taittuu, eikä puserokangasta tarvitse loveta.

Kaiken lisäksi tuota kangasta sain leikatuksi pätkän joka menee 1,5cm yli pääntieympäryksen, ja ylemmästä kuvasta näkee että aika tarkoille meni  mutta hyyyvin riitti ;)

Seuraavatkin kankaat on valittu ihan sen mukaan mitä kangasta sattui se tarvittavat 80cm löytymään kaapista..

Ja vielä Waterfall- tunikoita pari kipaletta. Tätä kaavaa täytyy vielä hiukan muokata, sillä ainakin tuo pallotrikoo kun on puuvillaista, se ei laskeudu oikein kunnolla tuosta edestä, toinen keinokuituinen (elastaani?/viskoosi?/joku muu??) sensijaan lörppänämpänä kankaana vähän nätimmin.

Laitetaas väliin pientä vinkkiä:
Minä käytän hankalien ja muuten kinkkisten kankaiden kiinnittämiseen Tiimarin paperipuikkoliimaa, joka on niin huonoa (=hyvää), että se lähtee pesussa pois,kankaat irtoavat tarvittaessa nykäisemällä, mutta pitää sen tarvittavan hetken nätisti paikoillaan. Esimerkiksi tuo vihertävä orvokkitrikookangas jota olin tilannut 80cm oli varmaankin leikattu aika tarkasti kaupassa ja sitten vielä pesun lisäseurauksena oli lopputuloksena kangasta vain 74cm. Minähän tietysti halusin tunikaan niin paljon pituutta kuin kangas antaa myötä, joten pesussa rullaantunut reuna kiinnittyi näpsäkkäästi liiman avulla ja eikun tikkiä päälle!

Ja vinkkiä vinkin perään:

Kun yhdistetään langanpäät, ne ikuiset pakkopullahommat, ja ihminen joka ei halua tarttua parsinneulaan, ei edes pienessä pakossa, ottaa päättelyn avuksi pienikokoisen virkkuukoukun. Minusta vaan niin mahdottoman kätevää! Ihan jo tämän takia kannattaa mielestäni pyörähtää siellä lankaosaston puolella vaikkei muuten niin itsessään kovin voimakasta virkkailijaa tunnistaisikaan.

Ja sitten lopuksi vielä pientä vinkkiä Berninan peitetikkikoneeseen:

Tähän asti olen peittarissa käyttänyt vain perusresoria kanttauksiin, mutta näihin tunikoihin halusin siron kanttauksen samasta trikoosta kuin itse vaatekin, joka on ohutta, mutta napakkaa singletrikoota. Kokeilin ensin tehdä pelkällä trikookaistaleella ja itse kone sitä olisikin ommellut (tosin teki välillä laineita), mutta kääntäjässä se meni kaikista kokeiluista huolimatta rullalle eikä sillä saanut kantattua. Siispä silitin kaistaleen taakse tukikankaan ja muutin peitetikkikoneen diffin 0,7:ään perus 2:sesta. Näin kone ompeli kanttauksen yhtä kiltisi kuin kaiken muunkin aina ompelee ja lopputulos on mielestäni oikein siisti :)

Kuvaan pääsivät myös minun isot kangassakset, jotka muuten ovat tämän monia kangassaksia aikoinaan kokeilleen mielestä ihan parhaimmat!

Ps. Oliskos tarvetta postaukselle jossa voin käydä vähän tarkemmin noita peitetikkikoneen (hieno)säätöjä "erikois"tilanteissa?

Tuunausta mustissa

Tuossa männäkesänä kun oli meno hautajaisiin, pähkäilin mitä ihmettä laittaisin lapsille päälle. Jotakin, mikä olisi tummaa ja asianmukaista, mutta sellaista että vaatteita voi käyttää myöhemminkin. Lähdimme siis kaupunkikierrokselle, ihan todetaksemme että minkään kaupan lasten osastolta ei löydy ensimmäistäkään mustaa vaatetta(!)
Valittelin taas ihan samaa kuin niin monesti ennenkin, että olisin jo tehnyt lapsille vaatteet siinä missä kierreltiin ei oo -kauppoja. Mustaa kangasta ei kuitenkaan löytynyt kovin paljoa kotoa, sen muistin, ja lähdin tutkimaan  kaupasta kaikkea joka sopisi tuunaukseen.

Löysin sitten aletangosta tällaisen puseron koossa 148(tai jotain vastaavaa) ja kun kokeilimme pikaisesti paitaa vanhimmalle tytölle, se näytti ihan yöpuvulta tuollaisesta leikkauksesta johtuen.

Kun hintaa ei ollut kuitenkaan kuin muutama euro, otin puseron mukaani. Kotona sitten illalla pyörittelin puseroa ja päätin tehdä vain jotakin tosi yksinkertaista, sillä valmista oli tultava seuraavaksi aamuksi enkä halunnut enää lähteä kaavoittelemaan koko puseroa uusiksi. siispä leikkelin hihat ja muotoilin sivusaumat, kanttasin hihansuut ja rypytin etuosan ettei nousisi niin ylös edestä, ja valmista tuli! Toimi tosi hyvin sellaisen boleron ja caprien kanssa. Harmi etten tajunnut ottaa kuvaa puserosta päällä ennenkuin se pääsi saksittavaksi..

Seuraavaksi leikkelin kaiken mitä viimeisestä mustasta trikoopalasta sain irti ja tein pienimmälle siitä hihattoman tunikan. Helmaan rypytin tuollaisen kaistaleen niin sain käänteeseen uppoavat pari senttiäkin pituuteen lisää kun rimpsun sai kiinnitettyä ilman käännettä ihan kankaan alareunaan. Jotakin kaipasin kuitenkin vielä tunikaan ja ajattelin että pieni väripilkku ei varmasti ole ihan hirveänsuuri rike ja laitoin koristeeksi oranssin napin. Tuo nappi toimii mielestäni tosi hyvin, ilman sitä tunika näytti tosi pliisulta ja juuri siltä että se kaipasi jotakin..

 Sitten vain sukkahousut lisäksi ja setti oli valmis. Pojalle onneksi sen verran löytyi kaapeista ettei tarvinnut lähteä omista vaatevarastoista etsimään silputtavaa (minulla on itselläni yksi vaatekaapillinen mustia vaatteita, niin juhhlaan kuin arkeenkin) ja päästiin hautajaisiin asianmukaisesti vaatetettuna.



Ps. Kaipaako joku muutosta tuohon tunnistelistaan ja sen lajitteluun? Olen tässä viimeaikoina miettinyt mitä uudistusta tämä blogi kaipaisi, pistänkö kokonaan uusiksi, muokkaanko jotakin, vai mitä oikein tekisin..

Unohduksia ja urheilukisoja

Muistatteko tämän?

No minäpä en muistanut, mutta onneksi Tosimummo muistutteli tällaista harvapäätä. Tosin ei ne suunnitelmat sitten ihan niin menneet kuin olin ajatellut, mutta näytän kuitenkin jotakin valmistunutta että saadaan tämä mysteeri ratkaistua. Ja on minulla into saada tämä projekti loppuunkin asti. Kaikkihan tyssäsi siihen, että en saanut tuota uutukaista ompelukonettani toimimaan kunnolla, ja lopulta koko projekti alkoi tuntua puulta. Lopullinen naula oli varmaankin sitten se, että olin tekemässä koko välikausipukua, mutta housut valmiiksi saatuani löysin kauan etsimäni Villervallan tähtitakin ja akuutein takkitarve lähti sen myötä joten ompelukoneen kanssa taisteluun ei jäänyt enää intoa. Eikä kyllä tuo muuttohärdellikään mitenkään edistänyt ompelukoneella istumista.
Keksin viimein ratkaisun tuohon ompelukoneen temppuiluun joten luulenpa että takkikin näkee pian päivänvalon ;) sillä edelleenkään en ole löytänyt niin mieluista valmispukua ja käytössä nuo housut ovat osoittautuneet ihan parhaimmiksi mitä meillä on välikausipukuja ollut. (jep kuvassa ovat ihan ruttuiset kun ovat käytöstä napatut mutta en alkanut pesemään housuja kuvausta varten..)

Housut ovat ulkopuolelta sitä paksumpaa FOV-kangasta jonka luvataan olevan vedenpitävää ja hengittävää. Sisäosa on coolmax-neulosta jonka olen jo kestovaipoissa hyväksi (=hengittäväksi ja mieluisen tuntuiseksi) testannut. Kaikki kankaat ja materiaalit (lumilukkokangasta lukuunottamatta) on Kangastukusta, josta sain erittäin hyvää palvelua, kun sinne useampaan kertaan soittelin ja pähkäilin mitkä kankaat olisivat ne kaikkein parhaimmat meidän lasten ulkovaatteisiin, eli vesilätäköihin ja polvillaan rymyämiseen. 

Housujen lahkeeseen tein lumilukot vedenpitävästä tosiohuesta ulkoilukankaasta, niin ei vesi pääse sisälle rajummissakaan vesileikeissä, ja onpa noita jo testattukin menestyksekkäästi syvässä lätäkössä. Housuilla on rymytty vaikka ja missä, niin keväällä kuin nyt syksylläkin, mutta kangas on edelleen ihan naarmuuntumaton polvista, jotka ensimmäisenä meillä menevät huononnäköisiksi. Sivusaumoihin laitoin heijastinnauhatereen joten pimeyskään ei meidän ulkoilua häiritse. Olen myös teipannut housujen kaikki saumat joten antaa sataa vaan, meitä ei haittaa!

Kieltämättä kova työ tällaisissa housuissa on kaikkineen saumojenteippailuineen, mutta ainakin itse haluan nähdä sen vaivan jos sillä saan yksiin housuihin kaikki ne ominaisuudet jotka olen kaivannut yhdistettäväksi eri valmisvaatemerkkien vaatteista.

Näihin seuraaviin housuihin oli Tosimummo vaikuttimena verkkaripostauksineen, kun meidän kolmasluokkalaisella oli viimeviikonlauantaina koulun yleisurheilupäivä ja tytön verkkareiden tyyli oli enemmän nilkanvilauttelija-mallia. Halusin kuitenkin jotakin erilaista kuin mitä nämä lähikaupat tarjoavat, joten kangaskaupan kautta lähdin tekemään näitä verkkareita. Tarkoitus oli ostaa mustaa kangasta, mutta onneksi sitä ei ollut tarjolla, sillä loppujenlopuksi tästä tummanharmaasta (joka tietyssä valossa vivahtaa violettiin päin) tuli paljon hienompi. Hirmuisesti ei värivaihtoehtoja tuollaisen 9-vuotiaan housuiksi ei ole, kun väri ei saa olla enää liian hempeä ja äiti haluaa sellaisen värin joka ei ensimmäisen pituushyppypyllähdyksen jälkeen ole sellainen kestohiekanruskea takamuksen ja polvien kohdalta.

 Tosin näistä tuli nyt vähän liiankin sopivat, joten voi olla että nämä lähtevätkin myyntiin ja teen samanlaiset isommassa koossa (siis miksi en mitannut lasta vaan uskoin että keväällä tekemäni kaava olisi ihan sopiva, onkohan nämä koko kesän jatkuneet sateet jotenkin venyttäneet noita lapsia?)

 Näihin laitoin sivusaumoihin kultaisen tereen joka tekee näistä housuista tarpeeksi tyttömäiset.

 Housut olivat tosi mieluiset ja täytyy sanoa, että olen saanut ehkä parasta palautetta ikinä, sillä aiemmin olin vähän huolissani siitä vieläkö tyttö kelpuuttaisi tekemiäni vaatteita kouluun, mutta nyt olen saanut kuulla monilta luokkakavereilta ja jopa heidän äitiensä kertomana(!) että kaverit haluaisivat samanlaisia vaatteita kuin tytöllä on koulussa ollut. Tämä lämmittää kieltämättä kovasti mieltä, sillä olen paljon pohtinut millaisia vaatteita kolmasluokkalaiselle voi tehdä, jolle ei enää ne vaaleanpunaiset ponit toimi, ja vaatteissa näkyy jo aika voimakkaasti nuorisomuoti, mutta haluan että eivät ole kuitenkaan vielä liian isojen tyttöjen maailmasta. Siispä olen yrittänyt keksiä vaatteisiin jotakin pientä juttua, kuten esim tällaista:

Kuva ei nyt anna oikeutta topille kun nappasin sen suoraan kuivausrummusta ja tuota on pesty tosi ahkerasti kun on ollut käytössä koko kesän, mutta kyllä tuosta idean saa selville. Täytyy ottaa kuva tuosta tytön päällä niin näkyy paremmin topin malli..

Siis täällä valmistuu ihan hirmuisia kasoja vaatteita, mutta ne jäävät kuvaamatta kun illalla jolloin vaatteet yleensä valmistuvat, ei valo riitä niiden kuvaamiseen tuoreeltaan, ja aamusta lähtevät jo kovaan käyttökierteeseen joten jos jollakin on hyviä vinkkejä kuvaamiseen liittyen, otetaan ilolla vastaan!

Pienempi ON parempi!

Ommellessa tulee paljon käytettyä silitysrautaa ja joka kerta tuskailen huonon silitysraudan, sekä myös yhtähuonon silityslaudan kanssa. Siksipä olen jo pitkään tehnyt niin että silitän ompeluihin liittyvät silitykset keraamisen liesitason päällä. Nyt kun muutimme, uudessa keittiössä oleva liesi on sellaista tosikapeaa mallia ja kun olin tottunut sellaiseen suurperhekokoiseen tasoon, uusi kinttasi koko ajan, meinasin monesti tönäistä silitysraudan nurin viereiseen altaaseen ja kaikki tuntui aina yhtä ahtaalta ja hankalalta. Koska silityslauta oli sitä mallia että se antaa tosi paljon periksi ja silitysrauta taas vaatii hirmuisen kovaa painamista, nämä yhdessä on aika painajainen hartioille. 

Siispä tekemään pöytämallista silitysalustaa ja naputtelemaan netistä pikkuista silitysrautaa.

Itse sisällä oleva lautaosa on sellaisesta pinnasängyn päälle tulevasta vauvanhoitotasosta joka vuosia sitten jo meni pinnoiltaan rikki ja sisuslevyn mies laittoi talteen kun se oli niin napakkaa materiaalia (jotakin puukuitulevyä vaikka näyttää pahvilta).Tuo levy sitten sattui sopivasti käteen kun TSI -materiaaleja tutkailin sellaisessa innostuksessa ettei siihen mikään rautakauppa ennättänyt avata oviaan ja tuosta saikin näpsäkästi leikattua sopivan palan. Tämän levyn päälle ompelin kaksinkertaisesta paksusta flanellista pussin ja päällimmäiseksi suojakangaspussi puuvillasta. Sitten innolla kokeilemaan pikkuista silitysrautaa, ja täytyy sanoa että tuo isompi mötikkä saa odotella ihan rauhassa niitä "kerran vuoteen silitettäviä" verhoja siellä kaapissa! Eikä enää tarvitse kikkailla pieniä kulmia tai ohuita saumanvieruskohtia, minillä noihin ylettää niin paljon näppärämmin. Sanon vaan että: TOIMII!

 Itse silitysalusta on 40x50 cm joka tuntuu ainakin minusta hyvälle koolle olla tuossa ompelukoneiden vieressä. Eikä tule ikävä sitä silityslaudan kanniskelua toisesta huoneesta, pystyttelyä (vaarallista puuhaa kun sormet on milloin missäkin välissä), ja varomista milloinka joku ipanoista sen kaataa päälleen rautoineen kaikkineen..

Tästä kuvasta voi hyvin päätellä tuon silityraudan kokoa, vieressä kun on tuo suht. normikokoinen mötikkä:   

=juuri sopiva :)

 

Ja nyt sitten voikin aloittaa tällaisen sopivan projektin, voin kyllä luvata että tässä on paaaaljon pientä silittämistä ennenkuin tulee valmista ;D