sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Lasten vaatteita.. Puutarhabody

Seuraava ompelus olikin sitten alku kesäksi tarvittaville vaatteille:


Sain koneen säädöt sopiviksi aikaisemmassa postauksessa olleen bodyn kankaille ja ompelin tämän bodyn melkein yhdeltä istumalta (tuo aplikaatiokuva vei sitten vähän enemmän aikaa). Ompelin siis samalla kertaa nuo kanttaukset ja huomasin vasta sitten että ei ne säädöt sitten sopineetkaan tälle single-trikoolle, joka on ohuempaa kuin tuo interlock, joten kanttauksien kohdalla trikoo meni hieman laineille. Koska tämä kuitenkin tasoittui aika nätisti kun body oli pojan päällä, en lähtenyt purkamaan kanttauksia vaan annoin niiden sitten olla, ei nuo minusta nyt niin pahalta näytä. (valokuva sensijaan näyttää.. Jos joku on innokas opastamaan tai tietää hyvät ohjeet helppoon ja NOPEAAN kuvankäsittelyyn otan ilosta kiljuen vastaan :)  En siis saa kuvaa syvättyä JA bodyyn nättejä tummennettuja reunoja, molemmat osaan tehdä, mutta yhdessä ne eivät näytä hyvältä ja näiden nyhväämiseen menee ikuisuus. Turhauttaa kun tekisin uuden bodyn siinä ajassa kun saisi yhden kuvan onnistuneesti käsiteltyä..)

Juu, ruttua on ja kaikkea muuta, mutta oikeasti tykkään että tämä oli tosi kiva pienenmiehen päällä :D

Toinen murheenkryyni on tuo resorin kauniisti päättely.. miten ihmeessä tuon resorin saa nätisti pääteltyä kun sen on ommellut tuolla tavalla pyörönä kuin tuossa lahkeensuussa on. Tämä toimii paremmin näin pyörönä kuin sivusaumoista katkottuna jolloin resorin päätekohta ei paina lasta, sillä ensisijaisen tärkeää on että vaate tuntuu päällä kivalta, mutta minulle vaatteen pitää olla sisältäkin yhtä kaunis kuin ulkoa.. Niinkuin joskus jossakin kahvi(?)mainoksessa ollut mies sanoi, että vaatteen pitää olla niin hyvin tehty että sen voi pukea vaikka väärinpäin päälle ja tämä kuvastaa niin täysin minun ajattelumaailmaani..

Bodyssä oleva kuva on Ottobresta tuttu, mutta minusta niin kiva että halusin tuon johonkin vaatteeseen. Huomasin vain että tuo aplikoitu kuva ei ollutkaan niin itsestään selvä kuin se minulle oli, sain yhtä monta eri versiota siitä mitä tuo kuva esittää kuin mitä oli katsojiakin.. jokainen siis päättäköön itse mitä noiden pitäisi esittää ;)

Tähän pitäisi saada jotkin kivat kesäshortsit, mutta ainakaan tällä hetkellä minulta ei tuntunut löytyvän sopivaa kangasta (periaatteessa jotakin sopivaa olisi pakko olla, noita kankaita on hamstrattu niin monta vuotta ja monta pahvilaatikollista, että voisin perustaa vaikka pikkuruisen kangaskaupan. Ja silti väitän että minulta ei milloinkaan löydy sopivaa kangasta ja siksi on PAKKO tilata taas uusia..)

Tähän loppuun voisin harjoitella hieman sitä positiivista asennetta: ainakin bodyn raidat ovat etu-ja takakappaleessa ihan vastakkain :)

Lasten vaatteita.. Tähtibody

Olen tapellut monta päivää uusimman "leluni" kanssa ja välillä jo miettiyt millaisen myynti-ilmoituksen vekottimesta kirjoittaisin.  Ensin odotin konetta saapuvaksi kotiin 2,5 kuukautta, sitten kun sen vihdoin sain, totesin että tarvitsen erinäisiä tarvikkeita (kuten uudet neulat) ja sitten sai odotella vielä niitä. Kun sitten pääsin oikeasti kokeilemaan konetta, alkoi kulua kilometritolkulla resoria, koetilkkuja ja kärsivällisyyttä koeteltiin oikein kunnolla. Kun viimein löysin oikeat säädöt, ilmestyi koneen jäljiltä tällainen koeversio:


Kaavojen esi-isä on Ottobre lehdestä, mutta kaavaa on muokattu alkuperäisestä niin paljon, ettei siinä taida olla enää yhtään samanlaista kohtaa. Tein jostain syystä bodyyn vaippavaran, kun en vieläkään sisäistä että meidän käyttämät vaipat ovat niin siroja, että ne menevät ihan tavallisten bodyjen sisään oikein nätisti.  Body on kuitenkin ihan käyttökelpoinen, mutta seuraava versio vaatii vielä hienosäätöä mm. resorin osalta. Jospa tästä nyt vihdoin pääsisi taas tekemään noita lastenvaatteita, meillä kun alkaa olla kaikki vaatteet pieniä ja takana on aivan liian monta kaupunkireissua, joilta ei ole löytynyt yhtään sellaista vaatetta jota on etsinyt. Ehkä meistä tulee vielä tuon peitetikkikoneen kanssa kaverit ja lapset saavat taas vaatteita jotka oikeasti ovat toimivia ja kivoja.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Pistin tänään tuulemaan ;) (tein myös uuden leiskan..)

Laitoin nimittäin lakanapyykkiä pihalle kuivumaan ;D On ihanaa mennä nukkumaan tuulentuoksuisten lakanoiden väliin :)

Otin viikonloppuna pikkuisen aikalisän ja tuumailin asioita ihan rauhassa. Tämän seurauksena tartuin tänään puhelimeen ja sain aikaan ihmeitä. Lopputulos on se, että pienimies menee hoitoon vasta syksyllä ja saa oman pysyvän hoitopaikan josta lasta ei pompotella mihinkään suuntaan ja sitä ennen lapset saavat viettää kesäloman ihan rauhassa kotona. Minä nimittäin päätin että ei tämä tilanne vaan vetele nyt näin ja ryhdyin toimiin. Ja voi että minun tekisi mieli kirjoittaa minun työpaikan pomostani tähän ihan nimellä, nimittäin toista samanlaista pomoa ei varmasti ole missään. Vaikka hän joutuu pyörittämään niin isoa porukkaa ( meitä ei olekaan aivan vähän ;) ) ja hän joutuu venymään työssään välillä äärimmilleen, on hän silti ihminen ihmiselle ja onnistuu löytämään aina ratkaisun joka on kaikkien parhaaksi. Hän ymmärsi taas hädän ja mahdollisti minun kotiin jäämiseni vielä vähäksi aikaa :)


Ja sitten muihin aiheisiin:

Sain valmiiksi tämän keskeneräisen leiskan:




Eli kyseessähän on tämä vihjaamani leivonta ohje-leiska:


Tässä on nyt sitten käytetty hyödyksi sitä vinkkinä saatua ( Kiitos!) outlined -toimintoa jota en tiennyt kirjoitusohjelmistossani olevankaan! Eli tuo valkoisella pohjalla oleva kaunokirjoitusteksti on tehty tätä toimintoa hyödyntäen ja sitten leikattu irti paperista, jonka jälkeen se on kiinnitetty valkoiselle paperille ja ihan tietoisesti levitetty tuota Glossyä reippaasti yli reunojen..
Leiska on taas kuvauksesta johtuen päin sitä.., mutta en nyt jostain syystä saa kuvattua leiskoja niin että ne näyttäisivät suorilta ja sopusuhtaisilta (jota ne kuitenkin ovat), joten yrittäkää olla välittämättä noista aaltoilevista reunoista ja kummallisista mittasuhteista :) Niin ja otsikko ei valitettavasti ehkä aukea, se on taas näitä sisäpiiri-juttuja meidän perheessä..

Tuon kuvan jälkeen meillä on kuulunut jo monta viikkoa naljailua ja meinasinkin jo kirjoittaa tämän koko tapauksen leiskaan, mutta maltoin kuitenkin mieleni. Jos olisin dokumentoinut asian leiskaan, se olisi mennyt tähän malliin: Oltiin tekemässä mustikkakukkoa ja kun taikinaa jäi hieman yli, mies halusi laittaa taikinaa ja mustikoita pieneen leivosvuokaan. Kukkoa odoteltiin "kieli vyön alla" niinkuin sanonta kuuluu, tosi kauan.. ja kun kukko viimein pääsi ulos uunista, minä iskin silmäni tuohon pieneen ylijäämäkukkoon. Minusta se oli niin sievä että halusin siitä kuvan, mutta koska oli jo ilta, sopivaa valaistusta ei ollut ja sanoin että haluan ottaa kuvan vasta huomenna. Kun kyseessä on jotakin makeaa, eräälle meistä odottaminen on jotakin joka on aivan ylivoimaista, joten jouduin suorittamaan pienen suojeluoperaation kukon kuvauskelpoisena säilyttämiseksi. Kukko kyllä säilyi seuraavaan päivään ja sain valokuvan, mutta aina kun leivomme jotakin alkaa heti kuulua: "Voinko nyt varmasti syödä tämän vai haluatko kenties kuvata tämänkin?!? Oletko ihan varma.." että sellaista meillä.

Paperit on October Afternoon(nuo ihanat kukat jotka leikkasin paperista), Basic Grey(otsikon siniset kirjaimet) ja en ole nyt ihan varma oliko tuo siniruudullinen taustapaperi Octoberia vai Cosmoa..?


lauantai 1. toukokuuta 2010

Tänään ei paistanut aurinko meille :(

Pyydän jo aluksi anteeksi tunnetilaa joka tekstistä kuultaa läpi, jonnekin on nyt vaan purkauduttava..


Tänään koitti sitten se päivä jota olen odottanut pelon sekaisin tuntein. Olen odottanut tätä päivää, yrittänyt varautua pahimpaan mutta kuitenkin samalla olen salaa toivonut että päätös olisi toisenlainen. Nyt ei kuitenkaan näin voi käydä ja syy on seuraava: meillä tässä kunnassa osataan päättää asioista fiksusti.

Meillä on tässä kunnassa päivähoito räjähtämispisteessä. Hoitopaikkoja ei ole antaa, vaikka alle kolmevuotiaalle se lain mukaan olisi osoitettava. Tästä syystä jouduin lykkäämään jo kerran töihin lähtöä, joka olisi ollut heti hiihtoloman jälkeen, koska meidän yksivuotiaalle ei ollut osoittaa hoitopaikkaa. Halusin odottaa päätöstä, joka kunnassa oli käsittelyssä ja se koski kuntalisän maksamista.
Itse olen nyt joutunut juoksemaan aikaa vastaan: päätös piti tulla jo kuukautta aiemmin, mutta aavistin että päätös voi venyä ja siksi osasin varautua siihen. Sain sovittua työpaikallani että voin ilmoittaa hoitovapaan mahdollisesta jatkamisesta kuukautta ennen kuin aloitan työt normaalin 2 kk:n sijaan ja laskin että samana päivänä kuin kuntalisän maksamisesta päätetään, on minun viimeistään ilmoitettava töihin olenko tulossa vai jäänkö vielä kotiin. Samoin sain sovittua, että voin anoa hoitovapaata jatkettavaksi vielä toisen kerran, normaalisti hoitovapaata voidaan jatkaa vain kerran. Tämä olisi mahdollistanut minun jäämiseni kotiin jos kuntalisää olisi päätetty maksaa nyt elokuusta ja olisin voinut olla kotona yli vuodenvaihteen.

Ja sitten tämä päätös: Sehän oli myönteinen. Kuntalisää päätettiin maksaa. Mutta mitä kävi sitten? Kun kuntalisän maksamista alettiin valmistella, tuli väliin joku, joka jäädytti koko homman. Kuntalisä asia siirrettiin ensi vuoden puolelle, eli minun ulottumattomilleni. Ongelmia on ilmeisesti maksamisessa. En voi ymmärtää millaisella laskimella päättäjät tämän asian laskivat, sillä lapsille ei ole edelleenkään hoitopaikkoja ja kunta jatkaa edelleen sakkojen maksamista kun ei voi osoittaa päivähoitopaikkaa alle kolmevuotiaille. En jaksa edes laittaa tähän summia paljonko yhden lapsen päivähoitokustannukset ovat, sillä ketään ei tunnu kiinnostavan nämä summat. Ei vaikka summa on moninkertainen verrattuna siihen, että lasta hoidettaisiin kotona, vaikkakin siihen sitten vielä lisättäisiin se pari sataa joka kuntalisästä koituisi. Ketä sellainen kiinnostaisi muka?

Joten, minä olen tänään ilmoittanut että menen töihin kesäkuun ensimmäinen päivä. Hoitopaikkatilanne näyttää toivottomalta. Jos satumme hoitopaikan saamaan, se todennäköisesti on kuntarajojen auettua naapurikunnassa, jonne on meiltä kotoa n. 30-40 kilometriä suuntaansa. Ajaisin siis joka aamu ja ilta viemään lapsen tuonne jonnekin, ajaisin kodin ohi  vastakkaiseen suuntaan töihin, illalla ajaisin taas töistä kodin ohi lasta hakemaan ja takaisin kotiin. Tähän hätään en valitettavasti löydä kuin yhden hyvän puolen asiassa, saisin varmaan hyvää siedätyshoitoa autolla ajokammooni, sillä en aja autolla metriäkään jos ei ole ihan oikeasti pakko. Olen kuulkaas aika hyvä keksimään hurjiakin sotasuunnitelmia jotta voin välttyä autolla ajamiselta, sen ovat jo lähipiirissä huomanneet, osaan olla aika kekseliäs ;) Joten eikun nokka kohti  noita sorateitä.

Uskoisin, että jokainen äiti joka on ollut siinä tilanteessa että joutuu viemään lapsensa päiväksi toisen hoitoon, tietää miten paljon tunteita asia herättää. Sitä toivoisi että hoitopaikka olisi mieluinen lapselle ja että hoitajan kanssa olisi hyvä kasvatuskumppanuus, lapsella olisi kiva päivä ja voisi luottaa siihen, että oma lapsi on maailman parhaimmassa hoidossa. Vaan kun tämä sama ilmiö on siellä toisella puolellakin, lapsia on hoidossa niin paljon kuin niitä suinkin saadaan mahtumaan ja hoitajalla on täysi työ että ennättää päivän aikana antaa jokaiselle lapselle sen välttämättömimmän perushoidon. Mitä pitää tapahtua ennenkuin tilanteeseen herätään?




Tuntuu tosi V*ltä mennä töihin kun on jo valmiiksi ihan rikki. Minulla on tosi ihana työpaikka ja uskomattoman ihana pomo jolla on suuri sydän. Työ on kuitenkin tosi rankaa ja sitä tehdään vain täysillä tai ei ollenkaan. Ennen kuin jäin äitiyslomalle(eli sairaslomalle kun raskaus oli koko ajan mennä kesken), työtahti oli sellainen että taukojakaan ei ennättänyt pitää. Piiskan toinen pää on näillä samaisilla päättäjillä, joten turha toivoa että helpotusta olisi luvassa. Ei sitä rahaa tunnu sinnekään riittävän. Tällaisessa maailmantilanteessa on kuitenkin pidettävä kiinni  työpaikastaan jos sellainen vielä sattuu löytymään (miehellä on koko ajan irtisanomisuhka päällä). Minua pelottaa ihan oikeasti että minä en nyt jaksa.

Minä joudun nyt sitten varmaan ainakin toistaiseksi luopumaan tästä terapiastani, askartelusta, sillä missä välissä minä enää ennättäisin mitään tekemään. Menenpähän sitten vaikka ihan oikean psykiatrin penkkiä kuluttamaan sen kunta joutuu maksamaan jos tilanne oikeasti menee tähän. Tähän asti olen saanut pidettyä pääni kasassa juuri askartelun avulla ja aamulla lapsia on ollut vastassa hymyilevä äiti.


Nyt on hyvä hetki taas muistella miksi käytän juuri tätä nimimerkkiäni. Minulla on takana tosi rankka lapsuus, aikuisiälläkään elämä ei ole kohdellut sillä ihan pehmeimmällä hansikkaalla ja tapahtuneet asiat puskevat pintaan öisin painajaisina, mutta oikeasti olen onnekas, minulla on arvokkain asia maailmassa: kaksi lasta joiden vuoksi tämä äiti taistelee ihan loppuun asti! Joka ikinen päivä kun näen lapseni, tiedän olevani onnekas :)



Pitäisi varmaan mennä nukkumaan, lapset heräävät kohta..


Muuten, Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen?

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Meillä on innokas leiskantekijä ;)

Nyt en ole saanut tehtyä itse mitään, sillä olen ollut nuhakuumeessa, niinkuin melkein koko perhe. Sen verran jaksan nyt että saan läppäri sylissä kirjoitettua tämän, sillä minulla on tähän blogaamiseen erittäin hyvä syy: Minun tyttöni halusi tehdä tänään ensimmäisen leiskansa :DD

Ja koska tyttö halusi että laitan kuvan leiskasta tänne, tässäpä olisi:


Minusta tämä leiska on tosi hieno ja huolella tehty! Varsinkin kun tämä on tytön ensimmäinen leiska ja ikää on vasta 6 vuotta :) 


Kuva on skannattu, en jaksanut kikkailla kameran kanssa ja onneksi tämä leiska mahtui skanneriin..

Tyttö halusi valita Page mapseista juuri tämän luonnoksen (marraskuu 2009 luonnokset) ja halusi valita juuri nämä paperit omista papereistaan. Lisäksi sellaiset muutokset piti kuulema tehdä, että kuva tulee pystyyn ja kukat kuvan ja journalingin kehykseksi. Sen verran minä autoin tyttöä, että mitattiin yhdessä paperit sopivan kokoisiksi jotta tyttö voi ne helpommin leikata siten että kaikki mahtuu tuohon 8½x11-kokoon, vedin viivat journaling lappuun ja kerroin missä kohtaa tulee väliviiva jotta sanan voi katkaista riviä vaihtaessa. Tyttöä jännitti kirjoittaa tekstiä (oli kuulema tärkeää että menee oikein kun isompana sitten vielä lukee tätä tekstiä) ja aluksi kirjoittaminen oli vaikeaa ja tämä näkyy tekstissä, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan :) Kuinka moni 6-vee lukee ja kirjoittaa ihan itse! Tuo tyttö on ollut aina sellainen, että jos hän jotakin päättää oppia, ei hän lopeta ennen kuin on sen oppinut (vaikka sitten itkua vääntäen ja hammasta purren niinkuin meillä)eikä siinä auta estelyt. Näin tyttö oppi lukemaan ja kirjoittamaan juuri ennenkuin meni eskariin ;)

Kunhan tästä itse vähän paranen, pääsen postaamaan tuon oman leiskanikin tänne, se olisi enää otsikon kiinni liimaamista vaille valmis.. montakohan leiskaa tuo tyttö ennättää tekemään ennen kuin saan omani valmiiksi ;)

torstai 22. huhtikuuta 2010

Työskentelytavoistani

Selvennän tähän edellisen postaukseni kommenteissa toiveena ollutta hieman tarkempaa selostusta otsikon teosta:

Ihan ensiksi kaunis kiitos teille sanoistanne!



Otsikon teen seuraavasti: valitsen mieluisen fontin joka on tyyliltään "outlined" jotta kirjaimet voi leikata paperista irti (edellisen postauksen leiskan fontin nimi on DriftType ja koko 48) ja tulostan sen mieluisella värillä (tässä keskiruskealla) skräppipaperille (tässä tuolle samalle vihreälle paperille jota on muuallakin leiskassa). Seuraavaksi leikkelen kirjaimet reunojaan myöten irti ja ruskealla kynällä käyn vielä läpi nuo leikkauspinnat (tämän normaali ihminen jättäisi väliin, ei nuo valkoiset reunat näy jos ei vartavasten katso.. ..mutta minähän tietysti katson..)

Sitten piirrän apuviivan (tässä käytin lautasta) jonka avulla kirjaimet tulevat suoraan ja sommittelen kirjaimet leiskaan jotta ne asettuvat tasaisesti. Sitten vain kirjaimet kiinni leiskaan Glossy accentsia liimana käyttäen ja apuviivojen pois pyyhintä. Lopuksi päällystän kirjaimet Glossy accentsilla ja otsikko on valmis (olen etsinyt Matte accentsia, mutta en ole sitä vielä löytänyt suomalaisista askartelukaupoista, tähän leiskaan olisi muuten paremmin käynyt tuollainen mattapinta). Olen yrittänyt löytää tietoa siitä, miten haitallista tuo tulostinmuste on valokuville, mutta en ole asiasta infoa löytänyt, joten täytyy vain toivoa, että tuo Glossy sitten edes vähän eristäisi noita mahdollisia myrkkyjä siirtymästä suoraan valokuvieni kimppuun.

Edellisessä leiskassa en käyttänyt Crackle accentsia otsikkoon, sillä sen lisäksi että tuo aine hieman tummentaa paperia kuten kaikki accentsit, se jonkin verran myös "häivyttää tai sekoittaa" paperin kuvioita halkeilunsa takia, joten tällöin kirjaimien "lautaefekti" ei olisi päässyt oikeuksiinsa, ja tämän sivuvaikutuksen voi todeta noista tähdistä hyvin (kun klikkaa tuota ensimmäistä pikkukuvaa, suurennoksessa se näkyy aika selkeäsi). Niinhän sitä sanotaan, että hullulla on halvat huvit ja minusta on aina yhtä jännää nähdä millaisen efektin tuo Crackle joka kerta tekee ja odotan malttamattomana milloin pinta alkaa halkeilla ;)

Toivottavasti tämä selvensi hieman tuota otsikon tekemistä :)



Ja kyllä, tiedän olevani perfektionisti ja varmasti pääsisin monesti paljon helpommalla jos osaisin vähän höllätä.. mutta minulle ei ole vielä esitetty keinoa jolla tämä käytännössä olisi toteutettavissa. Joten siihen asti puoli milliäkin vinoon on liikaa...
Onneksi kuitenkin olen kriittinen vain omille tuotoksilleni, osaan katsoa aivan eritavalla toisten tekemiä töitä: niissä huomaan kauniit yksityiskohdat, hienot väri- ja paperivalinnat, kekseliäät aiheet, aistin voimakkaasti leiskoista huokuvan tunnelman ym. enkä huomaisi vaikka jollakin työssä olisi puoli senttiä paperit vinossa (tämä on todistettu). Siksi löydän kaunista kaikkialta ja ihailen niin monennäköisiä leiskoja, sillä tiedän että en itse pystyisi saamaan omien rajoitteideni vuoksi samanlaista ja juuri siksi moni leiska onkin minusta niin upea!



Ps. Tietäisikö joku fonttia joka olisi tuollainen "outlined" (en osaa suomentaa) ja kaunokirjoituksella tehty? Olen nähnyt sellaisia valmiita stickersejä (vai mitä ne nyt on?) mutta niiden käyttö on niin rajallista joten kaipaisin tuollaista fonttia..

Leiskoja.. Kilpikonnamies

No niin, "I´m back in business" jos näin voisi sanoa, eli lisämateriaalia on kotiin saapunut ja jälleen pääsee tekemään uusia leiskoja..

Pääsin taas leikkimään tuolla Crackle accentsilla, on se niin kivaa ainetta! Minusta tämän leiskan tyyliin sopii tuollainen kilpikonnafarmi-fiilis: puupintaa, halkeilua, suoria selkeitä linjoja (koukeroiden sijaan)..
Ja nuo pojan ilmeet ovat minusta ihania (eikös kaikki äidit ajattele lapsistaan näin?! ), onneksi niistä on osa tallentunut myös kameralle. Olisi taas tehnyt mieli kirjoittaa tuohon vasemmanpuoleiseen alempaan kuvaan:
"-olet ihan hassun näköinen! -ai MÄÄ vai?? "


Leiskan paperit ovat (niin ihanaa) Cosmo crickettiä. Ja jos joku innostuu näistä fonteista joita käytän leiskoissani ja korteissani, hihkaiskoon vaan rohkeasti kommenteissa niin kerron fontin nimen, niinkuin nyt vaikka nuo tämän otsikon laudoista kasatut kirjaimet. Nimittäin olen itse joutunut käyttämään tosi paljon aikaa (jonka voisi käyttää itse askarteluun) että löydän mieluisia (ilmaisia) fontteja ja toisen työtä helpottaakseni voin kertoa minkä nimisestä fontista on kyse.

Joka kerta kun teen leiskan, se on mielestäni mieluisin tekemistäni ja seuraavaa leiskaa on tosi vaikea lähteä taas rakentelemaan ja hommaan meneekin monta päivää. Minulle nämä leiskat (tai siis niiden aiheet) ovat niin tärkeitä, että en halua tyytyä vain "ihan kivaan" vaan pyörittelen noita kuvia ja papereita niin kauan että ne löytävät sen "juuri tähän" paikkansa. Jos leiskan aihe olisi joku muu kuin lapset ja niiden tekemiset, voisin ehkä tehdäkin leiskoja vähän nopeampaan tahtiin. Mutta toisaalta, nautin juuri siitä, että saan suunnitella, sommitella ja näpertää. Niinpä siirryn seuraavan leiskan pariin, joka onkin sitten ruoka-ohje -leiska ;D