Pistin tänään tuulemaan ;) (tein myös uuden leiskan..)

Laitoin nimittäin lakanapyykkiä pihalle kuivumaan ;D On ihanaa mennä nukkumaan tuulentuoksuisten lakanoiden väliin :)

Otin viikonloppuna pikkuisen aikalisän ja tuumailin asioita ihan rauhassa. Tämän seurauksena tartuin tänään puhelimeen ja sain aikaan ihmeitä. Lopputulos on se, että pienimies menee hoitoon vasta syksyllä ja saa oman pysyvän hoitopaikan josta lasta ei pompotella mihinkään suuntaan ja sitä ennen lapset saavat viettää kesäloman ihan rauhassa kotona. Minä nimittäin päätin että ei tämä tilanne vaan vetele nyt näin ja ryhdyin toimiin. Ja voi että minun tekisi mieli kirjoittaa minun työpaikan pomostani tähän ihan nimellä, nimittäin toista samanlaista pomoa ei varmasti ole missään. Vaikka hän joutuu pyörittämään niin isoa porukkaa ( meitä ei olekaan aivan vähän ;) ) ja hän joutuu venymään työssään välillä äärimmilleen, on hän silti ihminen ihmiselle ja onnistuu löytämään aina ratkaisun joka on kaikkien parhaaksi. Hän ymmärsi taas hädän ja mahdollisti minun kotiin jäämiseni vielä vähäksi aikaa :)

Ja sitten muihin aiheisiin:

Sain valmiiksi tämän keskeneräisen leiskan:

Eli kyseessähän on tämä vihjaamani leivonta ohje-leiska:

Tässä on nyt sitten käytetty hyödyksi sitä vinkkinä saatua ( Kiitos!) outlined -toimintoa jota en tiennyt kirjoitusohjelmistossani olevankaan! Eli tuo valkoisella pohjalla oleva kaunokirjoitusteksti on tehty tätä toimintoa hyödyntäen ja sitten leikattu irti paperista, jonka jälkeen se on kiinnitetty valkoiselle paperille ja ihan tietoisesti levitetty tuota Glossyä reippaasti yli reunojen..

Leiska on taas kuvauksesta johtuen päin sitä.., mutta en nyt jostain syystä saa kuvattua leiskoja niin että ne näyttäisivät suorilta ja sopusuhtaisilta (jota ne kuitenkin ovat), joten yrittäkää olla välittämättä noista aaltoilevista reunoista ja kummallisista mittasuhteista :) Niin ja otsikko ei valitettavasti ehkä aukea, se on taas näitä sisäpiiri-juttuja meidän perheessä..

Tuon kuvan jälkeen meillä on kuulunut jo monta viikkoa naljailua ja meinasinkin jo kirjoittaa tämän koko tapauksen leiskaan, mutta maltoin kuitenkin mieleni. Jos olisin dokumentoinut asian leiskaan, se olisi mennyt tähän malliin: Oltiin tekemässä mustikkakukkoa ja kun taikinaa jäi hieman yli, mies halusi laittaa taikinaa ja mustikoita pieneen leivosvuokaan. Kukkoa odoteltiin "kieli vyön alla" niinkuin sanonta kuuluu, tosi kauan.. ja kun kukko viimein pääsi ulos uunista, minä iskin silmäni tuohon pieneen ylijäämäkukkoon. Minusta se oli niin sievä että halusin siitä kuvan, mutta koska oli jo ilta, sopivaa valaistusta ei ollut ja sanoin että haluan ottaa kuvan vasta huomenna. Kun kyseessä on jotakin makeaa, eräälle meistä odottaminen on jotakin joka on aivan ylivoimaista, joten jouduin suorittamaan pienen suojeluoperaation kukon kuvauskelpoisena säilyttämiseksi. Kukko kyllä säilyi seuraavaan päivään ja sain valokuvan, mutta aina kun leivomme jotakin alkaa heti kuulua: "Voinko nyt varmasti syödä tämän vai haluatko kenties kuvata tämänkin?!? Oletko ihan varma.." että sellaista meillä.

Paperit on October Afternoon(nuo ihanat kukat jotka leikkasin paperista), Basic Grey(otsikon siniset kirjaimet) ja en ole nyt ihan varma oliko tuo siniruudullinen taustapaperi Octoberia vai Cosmoa..?