Kerrankin tein leiskan ihan siltä istumalta eikä tämän tekemiseen mennyt kauaa, kun ei ollut mitään pientä leikattavaa. Otsikon kirjaimet nimittäin ovat tarroja, itseasiassa ainoat tarrakirjaimet joita omistan, mutta näiden voimakkaan vihreän sävyn vuoksi ne eivät ole oikein sopineet mihinkään. Tästä ne nyt löysivät paikkansa, tosin tuunasin niitäkin hieman: laitoin päälle Cracclea, mutta koska jostain syystä nämä eivät juurikaan halkeilleet eikä halkeamia edes kunnolla erottunut, kokeilin samaa tekniikkaa kuin muissa krakleerausprojekteissa käytetään eli väritin kirjaimet ruskealla Mementon kynällä ja pyyhin kostealla ylimääräisen musteen pois. Väri imeytyi siis ainoastaan noihin halkeamiin ja nyt ne korostuvat enemmän..
Olisin halunnut leiskaan vihreän kaveriksi myös sinistä, mutta minulla ei ollut sellaista paperia joka olisi ollut oikean sävyistä, joten keksin sitten laittaa tuollaisen "tehostenauhan" noista valokuvien leikkelystä ylijääneistä silpuista.
Ja kun kerran minulla on kaksi rakasta harrastusta, askartelu ja ompeleminen, niin pakkohan nämä kaksi oli yhdistää kun sellainen kerran on mahdollista, joten kokeilin ommella kehykset leiskaan ompelukoneella ;) eikä tuo leiskan nurjapuolikaan niin kauhean rumalta näytä vaikka ompeleet näkyvät sielläkin. Ainoastaan tuo päättelykohta vähän pistää silmään, mutta ei sekään niin pahasti:
joku tarkkasilmäinen on ehkä saattanut huomata, että minulla on pakkomielle tehdä joka leiskaan taustakartongista vain kehykset, muuten taustakartonkia ei näykään. Tässä siis tein poikkeuksen, kaikki tuo valkoinen ympärillä on taustakartonkia, mutta tuo ommeltu reuna saa sivun näyttämään siltä että siinäkin olisi kehykset. Aloin juuri tykkäämään tästä tyylistä kovasti :)
Kuka muuten tunnistaisi tämän ötökän, voin sanoa että tämä ötökkä oli ISO, suomalaiset heinäsirkat ovat ihan kirppuja tämän rinnalla! Ja jotain vastaavaa olen nähnyt vain kreikassa. Siitäkin voisin muuten tehdä leiskan, nimittäin olimme patikoimassa ja päätin istua kivelle lepäämään ja mies otti minusta kuvan. hän huomasi sitten kuvasta että sillä pienellä kivellä jolla istuin istui jo joku muukin, nimittäin vähän samannäköinen ötökkä kuin tämä leiskassa oleva ja vähintään yhtä iso (tarkemmin kuin ajattelen niin se oli juuri tämän näköinen ja saman värinen!). Siihen loppui minun huilitaukoni ja ampaisin ylös sellaista vauhtia että harva raskaana oleva sellaiseen suoritukseen kykenee (odotin siis viimeisellä kolmanneksella esikoista). Näin perästäpäin ajateltuna (ja seitsemän vuotta välissä) ihan kiva muisto sekin :)
yäk yäk yäk!!! hihii! siis ötökkä on yäk! :) Hih! :) Mutta leiska on superhieno!!! Ja voihan hitsi miten loistavasti olet käyttänyt tuota Lime Rickey paperia. Minusta se oli aivan sikamaisen vaikea käyttää! kääk! Ihan oikeassa kyllä olet että nuo kuvat ja tuo paperi on tosi hyvä pari. Juhuu!!! ja loistavasti olet käyttänyt luonnosta! Minä en ole tainnut kokeilla tuota luonnosta vielä. hmm.. minulla taitaa olla kaikki alkuvuoden luonnokset printtaamatta.
VastaaPoistaAinoa juttu mitä mietin leiskassasi oli se, että tykkäänkö otsikosta vai en... siis kun kirjaimet on niin samanväriset kuin alla oleva paperi. Itse kun tykkään aina laittaa sellaisen selvästi erottuvan otsikon. Mutta täytyy sanoa että kyllä minä tykkään tuosta sinun otsikosta. Se vihreä pohja näyttää sellaiselta kivalta lehdeltä mikä näyttää tosi hyvältä kuvien kanssa.
Minä mietin itsekin tuota että otsikon väri on sama pohjan kanssa. Meinasinkin että teen kirjaimet tuosta ylijäämävalokuvasta, mutta kun yritin tehdä leiskan nimenomaan mahdollisimman nopeasti (vastapainoksi päiviä kestävälle näpertelylleni)ja noita kirjaimiakin olisi kiva päästä käyttämään. Ajattelin sitten että jos kirjaimet ikäänkuin kohoaisivat alustastaan, vähän niinkuin kastepisaroina ja päätin pysyä noissa tarroissa. Cracclen kohdalla taas taisi mopo karata käsistä ja alkuperäinen idea menetti sitten merkityksensä.. Mutta eipä se mitään, minä tykkään näistä silti :)
VastaaPoistaMulla tuli juuri ekana kastepisarat lehdellä mieleen. Kirjainten rajaaminen mustalla tai valkoisella tms erottuvalla värillä tuo myös potkua tilanteissa, jos huomaa otsikon hukkuvan taustaansa. Itse saatan joskus laittaa otsikon taakse liian kirjavaa paperia, silloin tuo kikka toimii. Öttiäiskuvassa on muuten mahtavat värit. Kyllä mä kuvittelisin tuon heinäsirkaksi mutta lajituntemus loppuu siihen.
VastaaPoistaMutta siis asiaan: katselin täällä kovasti ympärilleni ja voi hyvät hyssykät kun täällä blogissa oli kivoja juttuja. Siis nuo sinun vauvanbody-ompelukset ja kestovaipat. Minulla on erittäin tiukat kriteerit ompelusten suhteen ja nuo sinun ovat kyllä todella hienoja. Mulla on jossain kaupan bodyissa ollut tuommoista rypytystä "lahkeissa" ihan tarkoituksella. Resorien aloituskohta on aina vaikea ratkaista. Mä olen joskus tehnyt niin, että tikkaan sen saumanvaran siitä tönöttävästä kohdasta littaan, kokeile toimisiko se sinulla. Puutarhabodyn kuvio on ihan selvä kuokka ja hara, hienot! Ja siis ihailen tuota panostustasi kestovaippailuun, itse en siihen revennyt mutta arvostan todella niitä, jotka kestovaippoja käyttävät. Ja nuo vaipat on niin kauniisti ommeltu ja tekniset ominaisuudet pohdittu. Upeeta.
En osaa sanoa mikä täällä on suosikkini, ehkä muffinsileiska ihan siksi että haluisin syödä sen muffinsin. ;oD Olen jostain aiemmista kommenteistani saanut sellaisen kuvan, että et ole skräpännyt kovin kauaa. Jos nämä on sinun ensimmäisiä tekeleitä niin mitähän mahdat tehdä vuoden parin päästä?? :o) "Asenteesi" skräppäämisen kuullosti kuin omasta suusta kirjoitetulta, kun innostuin, aloin ihan kuumeisesti opiskelemaan että mistä on kysymys. Sinulla on jo näissä leiskoissa hyvin yhtenäinen käsiala. Musta tässä on ihanaa se, että voi toisaalta kehittää taitojaan teknisessä ja luovassa mielessä, mutta sitten toisaalta tämä on taidetta ja voi ja pitää tehdä just niin kuin itse tykkää. Eikä aina tarvii tykätäkään, tekee hyvää päästä luovuus liikkeelle vaikka toteaisikin välillä, vaikka lopputulos ei olisikaan juuri se upein juttu mitä on siihen mennessä nähty.
Ja sitten vielä sanoisin, että tyttäresi tekemä leiska on aivan ihana. Mullakin oli ilo skräpätä tässä jokin aika sitten 7-vuotiaan neidin kanssa, ja myös hän teki hienon sivun. Kyllä tuon ikäiset osaavat ja pystyvät, kun antaa heidän tehdä. Ihan mahtavaa että teillä on vähän yhteinen harrastus. Mäkin olen aatellut että kun poju tulee siihen ikään että askartelu on ajankohtaista (vaikka aika nero onkin niin ihan nyt 1 v. ei vielä skräppää ;oD) niin teen hänelle oman askartelusetin B-luokan tarvikkeista, joita saa silputa. Ainaskin 7 vuotiaan kanssa toimii, että hänellä on omat kamat ja minulla omat, sitten laitan esiin työkaluja, joita hän saa lainata - kuviosaksia yms.
Typo: siis "kommenteistasi" piti kirjoittaa tuossa kommentissa, ei kommenteistani... %)
VastaaPoistaaaaah, niin just, niinkuin kastepisarat. Sitä minä yritin sanoa, mutta en millään löytänyt oikeita sanoja.. pääsin vain siihen asti että lehti. hih! :) Minä tykkäsin siitä että olit laittanut cracklea!!! Se lähikuva kirjaimista oli tosi hieno!
VastaaPoistaUpeasti olet yhditänyt nämä kaksi kovin voimakasta väriä! Koko sivun kuvassa otsikko erottuu minusta loistavasti, nerokas idea korostaa niitä halkeamia värillä. Vaikken itsekään ensimmäiseksi laittaisi saman väristä kirjainta kuin pohja, tämä toimii mainiosti!
VastaaPoistaMun eläintietous ei valitettavasti tässä auta, se lukee pari lintua, hyönteistä ja jokusen isomman eläimen ;)