Leiskoja.. Omppupuu

Pitkä aika on mennytkin enkä ole tänne juurikaan mitään saanut aikaiseksi. Tuo kesä pahasti häiritsee harrastuksia houkuttelemalla tuonne puutarhan puolelle, mutta välillä täytyy järjestää aikaa myös tällaiselle näpertelylle. Niin ja kävimmehän me myös tuossa meidän lähikylpylässä kun tytöllä alkoi taas uimakoulu ja me muu perhe oltiin sitten samalla kertaa polskimassa. Oli muuten aika jännä tunne, kun uimakoulu loppui, koko kylpylä tyhjeni. Saimme aivan rauhassa olla porealtaassa, musiikkiluolassa, hieromapisteissä olisi voinut maata jokainen vaikka kerralla kolmessa pisteessä, lapset saivat ihan rauhassa olla lasten suihkulähteessä eikä kukaan räiskytellyt vettä silmiin ja liukumäkikin yksinään vain odotteli muita laskijoita. Välillä meinasi jo tulla sellainen tunne että meniköhän kylpylä jo poikkeuksellisesti kiinni kun edes uimavalvojaa ei näkynyt, mutta koska palvelutiskillä (jonne näkee kun kävelee tiettyyn reunaan kylpylää) oli henkilökuntaa, päättelimme että kai he meidät jossakin vaiheessa olisivat pois ajaneet ja oleilimme ihan rauhassa. Tuolloin oli ensimmäinen kunnon hellepäivä, joten ihmiset varmaankin nauttivat ulkoilmasta ja meillä oli oikea unelmakylpyläpäivä (koska valitettavasti meille vähempi on parempi kun puhutaan kylpylässä käynnistä ja muista kanssapolskijoista=naamalleläiskyttäjistä ;)  )

Ja sitten niihin yöntunteina syntyneisiin väkerryksiin: tälläkertaa olisi tarjolla tällainen omenapuuleiska:

Paperit Cosmo Cricketiä.  Yritin tässäkin käyttää luonnosta, mutta lopputulos ei kyllä muistuta niin yhtään alkuperäistä, joten en edes laita tähän luonnosta, minusta on jotenkin niin vaikea tehdä leiska valmiin mallin mukaan, aina jossakin vaiheessa tulee kikkailtua ihan omiaan..

 Tähän leiskaan tuhosin valokuvia ja papereita, kun mikään ei löytänyt paikkaansa. Ensin leikkasin valokuvan ihan vääränkokoisiksi silpuiksi ja sitten vielä tuon ruutupaperin leikkauksessa sattui monen tuuman heitto joten hukkapaloja tuli, mutta täytyy niille sitten keksiä jotakin muuta käyttöä (kun illalla myöhään yrittää vielä aivoja lykkiä toimimaan, tulee hirveästi juuri tällaisia laskuvirheitä kun ei millään jaksaisi enää päivän töiden päälle keskittyä yksinkertaisiinkaan laskutoimituksiin).. Kun vihdoin sain leiskaan suurinpiirtein mieluisen asettelun, se mielestäni kuitenkin vielä kaipasi jotakin ja yritin värkätä oksaa, kukkasia, nappiviritelmiä ym. eikä mikään tuntunut peittävän tuota yläotsikon eteen jäävää aukkoa joka kaipasi jotakin. Viimein sitten keksin että laitan tuollaiset nauhat ja tasapainottamaan outoja nauhoja vielä toiset samanmoiset tuonne journalingin kylkeen. Ja näin syntyi jälleen itselleni mieluinen leiska :)

Journalingista muuten olen blurrannut meidän osoitteen ettei nyt ihan koko maailmalle näy missä me asutaan.. Sen verran voin vihjata, että kuten tarkkasilmäiset leiskan valokuvasta voivat havaita, kuvassa näky lehmiä (ei kuitenkaan ihan omia sentään ;)   ). Asumme ihan keskustassa mutta takapihan aidantakana on kesäisin satoja lehmiä (tosin ei yhtäaikaa, vaan aina pienemmissä erissä) ja niitä voi rapsutella ihan omalta tontilta käsin =meille oikea paratiisi, sekuntiakaan en ole kaivannut täältä pois kun kerran 8 vuotta sitten pääsin ison kaupungin vilinästä pois tänne missä vielä niittykukatkin kukkivat ja lapset tietävät mistä se maito sinne maitopurkkiin oikein tulee. Jos kova ikävä super-hyper-mega-marketteihin tulee, tuonne naapurikaupunkiin ajaa täältä parissakymmenessä minuutissa. (ja vielä selvennykseksi että täältä meidän kylältä kyllä löytyy kaikki tarvittava Marimekon myymälästä Lidliin, että sen takia ei ole tarvis lähteä minnekään edemmäs jos ei muuten sitten halua..)