Lisää kirjanmerkkejä... makeita sellaisia!

Ja tällä kertaa on tehty tällaista Makeaa (luvassa vielä myöhemmin ihan mahan täydeltä ;D )

Nämä leimasimet ovat niin herkullisia, että vesikielellä näitä värittelin.. Kuvasta ei muuten erotu, että tuo valkoinen täyte muffinsissa on kokonaan kimalteella peitetty, joten kimaltelee ihanasti valossa. Juuri kun olin tuon valmiiksi saanut, olin ottamassa valokuvaa ja kävi sellaista mitä ei ole ennen käynyt: Muffinsissa olevaa oranssia väriä oli ilmeisesti käytetty niin paljon(=liikaa), että väriä oli niin paksulti ja sitä irtosi sormiin joten onnistuin sitä sitten sotkemaan tuon kuvan viereen. Ja kuinkas muuten, huomasin että blenderistäni loppuu poweri, joten se pirulainen vain levitti väriä entisestään nihkeällä päällään.. En kuitenkaan raskinut silputa muuten niin kivaa merkkiä joten käytänpä vaikka sitten itse tuollaista värivikaista..

Tyttö innostui myös näistä leimasimista niin että halusi tehdä ystävälleen syntymäpäväkortin näillä leimoilla. Nykyään tuo tyttö käyttää enemmän noita minun leimasimiani/papereitani/värejäni, että ostin tytölle ihan omia askartelutarvikkeita, kun huomasin että noita leimasinkuville tarkoitettuja paperiarkkeja ei ollut enää jäljellä yhtään vaikka vasta olin korkannut kyseisen paperipaketin ja käyttänyt vasta yhden paperin. Tosin kortteja oli 28 valmiina kun niitä pöydältä laskin (ja kaikki huolella tehtyjä!) joten on tainnut  "askartelukirppu" puraista ;) Seuraavaksi varmaankin tuo tyttö perustaa oman blogin ;D

Leimasimet: Doodlefactory
Musteet: Versafine, Versacolor
Väritetty: Copiceilla

Kirjanmerkkejä..

On taas monta viikkoa vierähtänyt, koko perhe on ollut sairaana ja pienimmän kanssa vietettiin yksi yö tuolla naapurikunnassa yliopistosairaalassa ennen kuin pöpö saatiin taltutettua. Mutta nyt alkaa porukassa jo henki kulkea, yöunet alkavat pikkuhiljaa hiipiä takaisin ja on aikaa taas pieni hetki askarteluille, joten:

Meillä luetaan paljon ja kirjanmerkkejä voisi olla vaikka kuinka paljon. Huomaisn kuitenkin, että kirjojen välistä löytyy jos jonkinnäköistä lippulappua, tytölläkin taisi olla erään kirjan välissä sellainen maalikaupan värilastu (jota tutkiskelin muuten sillä silmällä että sitähän voisi hyödyntää askartelussa ;) ) joten nyt täytyy askarrella paljon paljon tällaisia:

Tämä on pojan kirjojen väliin merkiksi..

Tämän voi löytää haltijoiden, noitien, velhojen ym. satujen kirjan välistä

Sekä tytölle oma merkki johon sai itse valita leimakuvan, nauhat sekä taustapaperin. Jostain syystä ei tullut yhtään yllätyksenä millaiset valitsi merkkiinsä ;)

Kaikki kuvat ovat (tyypilliseen tapaani) embossattu, kuorma-auto on tehty hopeisella, velho mustalla, ja bambi ruskealla musteella.

Leimasimet: The Paper Studio-Stampabilities, Woodware, Doodlefactory

Leimasimet: Encore, Versafine

Paperit: BasicGrey, DaisyD´s

Nauhat: Nappi ja nauha

Väritetty: Copiceilla

sieniä sieniä..

Tänäyönä valmistui kortti Paperikierteen lokakuun haasteeseen.

Tutuksi tulleeseen tapaan laitan paremman kuvan huomenna valoisan aikaan, mutta nyt laitan tämän jotta osallistun haasteeseen:

Yleensä teen mieluusti haasteeseen osallistuvan kortin sekä haasteeseen kuuluvalla layoutilla että väriyhdistelmällä. Nyt kuitenkin värien oli väistyttävä, sillä en löytänyt kotoa millään mitään vihreää ja sinistä jotka olisivat sopineet yhteen. Täytyy etsiskellä jostakin sopivia papereita, sillä nuo värisävyt sopivatkin yllättävän hyvin yhteen.

Kortista huomaa myöskin sen, kuinka kovasti seitkytluku on minuun kolahtanut, mielestäni ruskean ja oranssin yhdistelmä on aivan ihana!

Leimasimet: Finnstamper, Woodware

Muste: Versafine

Väritetty: Copiceilla

Paperit: peruskartonkia

Pingviinikelkkailua :)

Osallistun tämän kortin myötä Jehkotar CardChallenge#80:n

Pidän kovasti tämän kortin pohjan väristä, se on sellainen turkoosiin vivahtava sininen.

Kortti muuten valmistui viimeyönä klo 01 aikaan :D

Olen ostanut viimevuoden syksynä ensimmäiset Copic-kynäni, mutta en ole saanut kokonaisia kuvia aikaiseksi jonkin värin puuttuessa, sillä tykkään että kuvien värit ovat rikkaita ja täyteläisiä joten sävyjä on oltava enemmän kuin se yksi/kaksi per väri. Nyt alkaa olla värejä yleisimmissä väriryhmissä sen verran että pääsee alkuun, joten nyt alkaa ilmestyä enemmän näitä Copiceilla väritettyjä kuvia!

Leimasimet: Finnstamper, Woodware, reunakukista ei tietoa

Muste: Versafine, Brilliance

paperi: Daisy d´s

Väritetty: Copiceilla

Linnunpelätti..

Tämä on taas niitä päiviä kun mikään ei toimi niinkuin pitäisi..

Tappelin kameran kanssa tämän kuvan ottamisesta enkä millään saanut kuvaa jossa tämän kortin kauniit värit näkyisivät ja se turhauttaa. Kun teen kortteja lähinnä omaksi iloksi, niin puoli nautintoa on saada valmis kortti tänne omaan blogiin ja nyt sitten lopputulos on tällainen laimea vaikka kortti hehkuu kauniissa väreissä. Pidän erityisesti tuosta väristä jota on hatun ruusussa ja kaulahuivissa, se on sellainen ruusumainen, punavioletti. Tässä nyt kuitenkin parhaiten onnistunut versio:

Tässä lähikuvassa on aavistus siitä miltä tuo huivi näyttää:

Ja tiedän, kuvan väritys meni hieman... pipariksi, kuvan yläosan valonlähde on juuri päinvastaisessa suunnassa kuin alaosan, mutta jostakin syystä tämä kuva toimii paremmin kuin seuraavat väritysversiot tästä kuvasta, joten olkoon tämä tällainen "älyhoi, missä lienet" -toteutus ;)

On varmaan olemassa jokin hieno nimitys tuolle tekniikalle jota käytin korttipohjan värittämiseen, mutta en nyt tähän hätään keksinyt mikä se olisi. Pääpiirteittäin tekniikka menee siis niin, että "leimataan" suoraan leimatyynyllä vettä hylkivän alustan päälle (itse käytin laminoitua kalvoa) muutaman kerran ja suihkutetaan vettä päälle. Sitten painelin korttipohjan etukannen värissä ja annoin kuivua. Lopuksi vielä sienellä pyyhkäisin väriä sinne minne sitä halusin lisää. Saa vinkata jos joku tietää mikä on tämän tekniikan nimi..

Leimasimet: Tilda

Musteet: Versafine, Versacolor, Adirondack, Distress ink

Väritetty: Akvarellivärikynillä

Syksy parhaimmillaan..

P*skarteluhaaste#10

Materiaaleina:
3 haaraniittiä
2 nauhaa
1 kuviopaperi



Tähän haasteeseen oli pakko osallistua jo siksikin, että arvontapäivä sattuu juuri syntymäpäivälleni joten jospa sitten olisi hyvää tuuria hiukan enemmän mukana ;)



Tämä haaste oli minulle haaste isolla H:lla, sillä en yleensä käytä valmiita kuviopapereita (vaikka kyllä minulta niitä löytyy vaikka kuinka paljon), nauhojakin harvoin ja niittejä en tiennyt edes omistavani.

Nauhoja onneksi löytyy ompelutavikkeiden puolelta hurja kasa ja kun tutkailin isoa tarvikelaatikkoani, niin kyllähän sieltä viimein pari perus-niittiäkin löytyi. Tällainen näistä materiaaleista sitten muotoutui:


kortissa ei ole tekstiä sillä tekstileimasin jossa lukee "syysterveiset" on hukkunut..

Leimasimet: Finnstamper
Muste: Studio G
Paperi: Ei tietoa

Vihreää ja vaaleanpunaista..

Pikainen postaus tähän aikaan yöstä, tällä kortilla osallistun Jehkotar CardChallence # 78:aan

Kortti pienelle jalkapalloilijalle

P*skarteluhaasteessa#9 tällä viikolla haasteena:



PUNAINEN ja VIHREÄ, Kortti EI kuitenkaan saa olla joulukortti.



Ajattelin jo etten tällä viikolla osallistu ollenkaan haasteeseen kun en keksinyt mitään missä käyttäisin noita värejä. Eilen illalla olin kasaamassa korttia johon olin aiemmin väritellyt kuvan ja taustapaperit. Siinä sitten tajusin että tässä kortissahan on juurikin vihreää ja punaista, ja kun nyt kerran olin korttia jo tekemässä näistä väreistä, laitan tämän haasteeseen mukaan.

Jätin leimakuvapaperin taakse liimaamatta pienen kolon johon saa pujotettua pikkuruisen tagin jos korttiin haluaa laittaa kortin vastaanottajan iän.

Laimasimet: Pysselpassion, Magnolia, Circle it II, jalkapalloleiman valmistajasta ei tietoa.

Väritetty: Akvarellikynillä

Muste: Versacolor, versamark, (kuva ja jalkapalloboordi embossattu)

Ps. tykkään kovasti noista vihreistä pilvistä, ovat vähän erilaiset ;)

Satupuu

Olen jo pidempään halunnut osallistua jonkinlaiseen korttihaasteeseen, mutta milloinkaan en ole mukamas ehtinyt. Nyt sitten sattui kohdalle sellainen haaste johon oli tartuttava:



P*skarteluhaaste #8
materiaalina Metalli



Kun löysin tämän haasteen, sain heti idean kuinka kortin teen ja mieli on tehnyt osallistua siitä lähtien ( silloin oli haasteeseen ennättänyt osallistua vasta kolme). Kävin myös välillä selailemassa kuinka kauniita kortteja uudet osallistujat olivat tehneet.

Viikko vierähti syntymäpäiviä järjestellessä ja nyt on syntymäpäivät onnellisesti ohi joten vihdoin sain tänä aamuna sen verran aikaa että ennätin toteuttaa ideani kortiksi:

Kortissa käytetyt paperit on värjätty musteilla, hopeat kuviot on tehty hopealla musteella, sekä hopealla embossausjauheella. Kuvasta löytyy 6 pientä punaista timanttia ja satupuu on kahlittu metallilangalla, jonka kävin kähveltämässä miehen perhonsidontatarvikkeista ( sieltä laatikosta löytyy aina yllättäen minun käsityö- ja askartelutarvikkeita, joten kävin nyt vastavierailulla ;) ) Halusin myös tehdä kortin joka olisi hieman erilainen kuin korttini ovat yleensä, joten tässä on käytetty voimakkaita värejä ja kontrasteja.

Kuvasta ei näy, mutta metallilanka ja kehykset on kohotettu irti puu-kuviosta ja punaiset reunat laskeutuvat taustapaperiin kiinni. Kuva ei jälleen tee oikeutta kortille, mutta idea tulee tässä esille.

Jospa tästälähtien ottaisin perinteeksi osallistua vaikka yhteen haasteeseen viikossa, jolloin olisi miehen vuoro katsoa lasten perään, sillä minä olen kiinni näissä lapsissa 24/7 (en siis valita, mutta tekisi varmaan ihan hyvää kaikille vaihtelu välillä) toisinsanoen seuraavaa korttihaastetta saa odotella varmaan vuodenpäivät ;)

Perhosia

Olimme Syntymäpäivillä lauantaina ja 50 -vuotiaalle sankarille tein tällaisen kortin.

Kortti on leimattu finnstamperin leimasimilla. Tausta on leimattu resist- tekniikalla ja väritetty sinisellä musteella, perhoset on leimattu sinisellä musteella ja embossattu kimaltavalla jauheella ja kuvan reunat sekä "köynnöksen" pisteet on töpötelty kimalteella. "Köynnöstä" ja onnea -teksiä ei ole kohotettu jauheella.

Kortti 1-veelle

kortin saajana oli yksivuotias poika. Kuva on pysselpassionin leimasimesta, väritetty akvarellikynillä. Taustapaperit itse kuvioitu.

Tauon aikana tapahtunutta..

Olen ollut nyt pitkän tovin kirjoittamatta, mutta otetaan vahinko takaisin ja laitetaan kuvamateriaalia siitä mitä on tullut tauon aikana tehtyä: olen uusinut vaippavarastoa. Sisällä on coolmax, joka on samanvärinen kuin nepit. Päällä on pul. Täyttöaukko on edessä, niinkuin kaikissa meidän vaipoissa. Vaippa on malliltaan kapea haarasta. Vaippa on jo aivan käyttökelpoinen meidän yli 7 kiloiselle ja se sopi myöskin serkkupojalle joka on 3-vee joten toiveissa olisi että nämä vaipat sopivat loppuvaippaiän..

Ja lopuksi laitetaan yksi kuva havainnollistamaan miltä vaipat näyttävät sisältä:

Hmmm... Mikähän näistä on suosikki?

Lisää imuja..

En ole nyt ennättänyt kovin paljoa sisällä mitään tekemään, aika menee puutarhatöissä. Joka päivä saa olla kantamassa vettä kasveille, kun täälläpäin ei ole kunnolla satanut pitkään aikaan. Pientä kuitenkin ennättää kun lapset ovat illalla jo nukkumassa, joten olen ommellut lisää noita samoja imuja joita jo ennestäänkin meillä on, eli:




pikkuPoikaimuja:

Ja bambutiimaimuja:

Vielä pitäisi ommella hamppuimut, mutta niissä onkin jo enemmän haastetta sillä muutama viikko sitten päätin että voisin leikellä pihalla nuo imut ja piirtelin sitten niitä hirmuisen paljon kerralla. Juuri kun pääsin ulos, alkoi sataa ja kaikki tavarat piti saada äkkiä sisälle. Siinä sitten unohdin tuon leikkelyn kokonaan ja koska piirrän kaavat aina haihtuvalla tussilla, tottakai se oli haihtunut seuraavana päivänä. Nyt sitten yritän saada kaavat täsmäämään kankaisiin joista on leikattu pitkiä suiroja joista toinen reuna on leikattu jo valmiiksi imujen muotoon. Meni vähän sarjatyön edut nyt hukkaan kun olin ennättänyt leikata toisen reunan.. Tämä homma onkin sitten niin tylsää kun pitää päätellä mitenpäin kaava on ollut kankaassa ja missä kohtaa kun kankaan reuna on leikattu laineeksi että nuo kankaankappaleet ovat nyt pyörineet tuossa odottamassa edistymistään..

Villapöksyt

Yövaippojen kaveriksi piti saada uudet villahousut ja päätin kokeilla housuja fern&faerie -ohjeella. Housut on tehty pirtin kehräämön hahtuvasta ja resorit loftista. Koko on 6-12 kk, tuntuu että kaikki saa olla tuolle meidän pojalle astetta suurempikokoisena jos koko asteikko menee iän mukaan vaikka poika ei ainakaan minusta (vielä) näytä erityisen isokokoiselta. Muistan että esikoinen oli jossakin vaiheessa aika tuhdissa kunnossa vaikka syntyi niin pikkuruisena (1900g) joten eiköhän veikka seuraa perässä kun omalla maidolla mennään.

Näiden housujen kanssa opettelin tuon Kitchener´s Stitch -päättelyn tämän videon mukaan: http://www.youtube.com/watch?v=uENl_86HkTc ja taisi päättely lopulta onnistua ihan hyvin, kun en itse housuista päättelykohtaa pysty havaitsemaan. Tosiaankin lopulta, sillä sain työn valmiiksi vasta puoliltaöin kun olin ensin taistellut hahtuvalangan kanssa pari tuntia. Yleensä en katko hahtuvaa neuloessani, mutta jostain syystä kun otettiin neula avuksi, niin lanka pyrki ohenemaan ja venymään loputtomasti. Sain päättelyn vihdoin kuitenkin valmiiksi ilman langan katkeiluja.

Sisätäyttövaippa

Tässä omalla kaavalla tehty sisätäyttövaippa. Sisä- ja ulkokangas ovat puuvillavelouria. Koko on veikkauksella M-koosta ylöspäin, meidän n. 6-7 kiloiselle vielä pikkuisen reilu,mutta koon pitäisi sitten riittää aika pitkään, sillä vaippa on periaatteiltaan samankokoinen kuin monet yhdenkoon vaipat. Haaraosa on aika leveä, suunnitteilla kun on tehdä tällä kaavalla yövaippoja.

Nepeistä löytyy säätövaraa hyvinkin pitkälle:

Sisäosa on sinivioletti, kuva vääristää pikkuisen liian siniseksi sävyn:
Ps: Tämä vaippa on myynnissä, sillä meillä ei ole kuivausrumpua ja velour ei jaksa pysyä yhtä suloisen pehmoisena kun on narukuivatuksessa. Velouria kun sattui olemaan niin paljon, niin kokeilin kaavaa tälle kankaalle ja totesin kaavan hyvin toimivaksi. Työnjälki on hyvin siistiä kun tiesin jo tehdessäni laittavani vaipan myyntiin. Lisätietoja vaipasta saa mieluusti kysellä ;)

PikkuPoikaimu & taittoimuntekele

Aiemmin olen kirjoittanut noista pienistä imuista joita laitan vain eteen lisäimuksi. Tässä nyt kuvaa noista imuista, meillä ne tunnetaan nimellä pikkuPoikaimu:

Materiaali on bambuhamppufleece.

Pituutta noilla imuilla on 18 cm joten ne ylettävät aavistuksen yli tiimaimun keskikohdan, eli peittää alueen johon meillä kaikki pissa vaipassa imeytyy. Tätä taaempana imut ovat aina rutikuivia. Nyt ei tule turhaa täytettä taakse.

Sitten tämä toinen imu jonka kanssa sai lyödä päätä seinään. Lupasin että ompelen pikaisesti yhden taittoimun, mutta kun säädin saumuria niin ompelujälki oli kauheaa.

Tässä koneen tekemää jälkeä:

Tunnin kokeilin eri säätöjä ja pujotin langatkin uudestaan koneeseen. Sitten löysin säädön joka oli edes sinnepäin ja aloin ommella. Kun olin ommellut pienen matkan, huomasin että saumurointijälki lainehtii reunassa ja jättää löysäiä silmukoita silloin tällöin. Ajattelin etten nyt voi enää purkaa ja ompelin imun ympäriinsä. Kun olin saanut imun saumuroitua kiinnitin huomiota siihen että yksi saumurilanka löpötti koneen edessä hassusti. Seurasin sitten tämän langan kulkua ja tajusin että se oli hypännyt pois ensimmäisestä ohjauslenkistä....

Kyllä pisteli vihaksi kun juuri olin saumuroinut tuon imun valmiiksi eikä hermot enää kestäneet niin pitkää saumuroinnin purkamista joten imu jäisi käyttämättä jos se pitäisi purkaa. Olkoot nyt sitten. Kyllähän tuo sauma pitää, on vaan niin pirun ruma (olen edelleen luonteeltani perfektionisti..). Tässä nyt kuitenkin vielä kuva tuosta imusta:

keskellä on turkoosi nauhanpätkä merkiksi keskikohdasta. Minulla on tällainen Myllymuksut- imu ja siihen kaipaisin merkkiä keskikohtaan, kun laitan hahtuvaimun imun väliin ja jos se ei kiireessä satu ihan keskelle koko imupötkö löpöttää. Näitä imuja käytän siis autoiluvaipan sisällä, muualla ei taittoimuja meillä olekaan.

Ohje hahtuvaimulle

En taaskaan löydä mistään ohjetta hahtuvaimuihin joita olen tehnyt, joten parasta laittaa ohje tänne muistiin. Täältä sitä on vaikeampi hävittää, ellei hävitä koko konetta...

• Pirtin kehräämön hahtuva, kaksisäikeinen
• 4,5mm puikot
• Neuletyyppi: AinaOikein-neulos
• 20 silmukkaa
• pituus n.32cm, leveys n. 14 cm

Imu muotoutuu hyvin äkkiä käytössä tiiman muotoon.

Uutta villahousulankaa

Olen jo kauan suunnitellut kokeilevani värjäystä noilla kool-aid mehuväreillä joista on juttua vähintään joka toisessa käsityöaiheisessa blogissa. Sainkin hommattua lankaa ja noita värijauheitakin jo kuukausi sitten ja aloin odottamaan hetkeä jolloin ennättäisin projektin toteuttamaan. Tämä hetki koitti sitten eilen illalla kun ilmoitin muulle pesueelle että nyt äiti värjää lankoja. Siis äiti VÄRJÄÄ, se ei ollut ehdotus vaan toteamus. Joskus tuntuu että äidin oma aika tulee sitten eläkkeellä, kun lapsenlapsetkin ovat jo isoja. Joten nyt päätin että haluan nuo langat värjätä ja TÄNÄÄN.

Siispä asiaan, tästä lähdettiin:

Halusin jäljitellä liukuvärjäystä joten ensin testasin värien sointumista toisiinsa. Kun kokeilin kuinka kauniisti värisävyt sekoittuvat toisiinsa, totesin että tuo oranssi väri saa jäädä tästä värjäyserästä, se ei sekoittunut nätisti noihin toisiin väreihin.

Seuraavaksi vyyhdimme tytön kanssa langan tasaisemmin värjäytyvään muotoon ja laitoimme langan haaleaan veteen kostumaan. Seuraavaksi sekoittelimme mieluisen värisävyn ja kun olin kuullut että helpompaa on lisätä kuin ottaa pois, laitoimme väriä kattilaan aluksi varovasti. Lopulta kuitenkin käytimme tähän 100 g:aan lankaa yhden pussin Berry blue:ta ja 1½ pussia Lemon lime:ä.

Jostakin oli tarttunut mukaan sellainen muistikuva ohjeesta, että ihon kansa kosketuksiin tulevaa lankaa värjätessä vettä ei saa päästää kiehumaan, sillä se avaa villan kuidut eivätkä ne enää sulkeudu ja lanka menettää pehmoisuuttansa ja voi muuttua kutittavaksi ja minulle on hyvin tärkeätä että lanka tuntuu pehmoiselta kun puhutaan villavaippahousuista. Toinen ohje oli myös, että villa pitäisi lämmittää hyvin hitaasti, eli korkeintaan 20-30 asteen lämpötilanmuutos/5 minuuttia. Ja tässä ilmeisesti samat syyt taustalla, en varmaksi muista, mutta parempi olla varovainen kuin katua.. Joten aikaa tuohon värjäykseen sai kulumaan mukavasti mutta oli mukavaa vain kun sai tehtyä jotakin ihan rauhassa.

Liukuvärjäyksen toteutin siten, että laitoin langanpäädyt eri kattiloihin ja keskiosan jätin aluksi värjäämättä:

Kun päädyt olivat ennättäneet imeä väriä jonkun aikaa, kastelin keskiosaa vuoronperään kummassakin kattilassa kunnes väri oli mieluinen.

Seuraavaksi yhdistin langat samaan kattilaan, kun kaikki väri oli imeytynyt lankaan ja vesi oli kirkasta:

Koska tässä vaiheessa vesi ei vielä ollut tarpeeksi kuumaa, annoin lankojen muhia kattilassa, kunnes vesi oli kiehumispisteessä. Silloin otin kattilan pois liedeltä ja annoin veden jäähtyä omia aikojaan haaleaksi. Seuraavaksi huuhtelin langat hyvin haaleassa vedessä, eikä langasta lähtenyt yhtään väriä, joten oletan että väri kestää käsinpesun. Tämän jälkeen kuivasin langan vaakataossa kuivaksi.

Lopuksi kuvia langan lopullisesta värisävystä. Ensiksi lankojen päiden värisävyt vierekkäin:

Sekä värin vaihtumiskohta:

Lopuksi koko lankavyyhti:

Seuraava projekti olisikin sitten langan neulominen villavaippahousuiksi.

Vanhoja ompeluksia

Tämän viikon teema:

Tällä viikolla ei ennätä mitään uutta käsityörintamalla tekemään, aika menee ristiäisten järjestelyyn, jotka ovat tulevana lauantaina.

Laitan kuitenkin kuvan kastemekosta, jonka tein esikoisen ristiäisiin:

Kuvassa vielä vaaleanpunainen nauha, joka pitäisi vaihtaa siniseen. Olen tehnyt paljon erilaisia kastemekkoja, mutta itse pidän eniten tästä mallista, jossa helma on viisto. Myös rypytykset mekon edessä on mieluiset:

Sängynkosteussuoja

Uusin valmistunut tekele on sängynkosteussuoja vauvalle. Aloitin tämän tekemisen hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, mutta niveleni eivät kestä kovin pitkäjaksoista neulomista, joten pitkään kesti ennenkuin tämän valmiiksi sain. Olipa tämä peitto mukana synnytyssalissakin, kun varauduin pitkään sairaalassaoloaikaan ottamalla käsityön mukaan. Ja tulihan sitä yksinäisinä iltoina osastolla jokunen rivi tehtyäkin synnytystä odotellessa, mutta valmista siis vihdoin tuli!

Yllättävän kiinnostuneita olivat sairaalassa kun kuulivat mihin aioin peittoa käyttää. Eräs hoitaja kertoi että oli tehnyt peiton samalla mallilla ilman reunoja ja samalla värilläkin tyttärensä lapselle vaunuviltiksi (jos nyt oikein muistan).

Tällainen työ oli aivan hirvittävä kuvata ja edelleenkin peitto näyttää kuvassa epätasaiselta vaikka työnjälki on kuitenkin paljon siistimpää. Kaipa nuo varjot saavat työn näyttämään noin kiemuraiselta. tai jotain... Kuva on varmaan 20:s otos enkä nyt parempaakaan saa aikaiseksi. Harmitus..

Peitto on pirtin kehräämön hahtuvaa ja koko on 80cm x 120cm eli hieman reilumpi kuin pinnasängyn patja, joten sen saa taiteltua reunoista patjan alle. Tyylinä on korinpohjaneule. Vielä pitäisi tehdä pienempi suoja jota on helppo liikutella paikasta toiseen ja käyttää esimerkiksi vaunuissa kesällä.

Tämän päivän kuulumisia

Blogissa on ollut nyt pitkä tauko, joka johtuu uudesta perheenjäsenestä. Korttien teko onkin nyt joutunut väistymään hetkeksi taka-alalle, sillä aika ei nyt riitä enää korteille.

Siksipä blogissa tulee näkymään enemmän vauva(=lähinnä vaippa) asiaa.

Kun jouduin lääkärin määräyksestä lokakuussa (viikolla 20) täydelliseen vuodelepoon enkä saanut nousta hetkeksikään ylös, minulla oli aikaa tutkia netin saloja päivät pitkät. Niinpä löysinkin tieni kestovaippa aiheisille sivuille ja sille tielleni jäin. Sen kahdeksan viikkon aikana jonka jouduin makaamaan ennätin saaman paljon ideoita ja vaippasuunnitelmia. Kun sitten sain luvan liikkua vähän pystyssäkin, aloin kehittelemään ja piirtelemään itselle mieluisia kaavoja ja tilailin materiaaleja. Sitten tulikin lähtö sairaalaan raskausmyrkytyksen vuoksi ja kaikki vaippaompelukset jäivät pahasti kesken. Seuraavan kerran kotiin päästiinkin vasta pienen nyytin kanssa. Meidän kipeä taistelumme uudesta perheenjäsenestä päättyi neljän pitkän vuoden jälkeen onnellisesti ja saimme pienen pojanalun, joka on täysin terve :D

Pienen vauvan kanssa onkin paljon haasteellisempaa löytää aikaa tehdä vaippoja ja niinpä projekti vähän venähti. oma lukunsa on sekin, milloin ennättää kuvata vaipat, siirtää ne koneelle ja vielä kirjoittaa tänne.. Mutta nyt voin vihdoin laittaa kuvan koko vaippasarjasta, siispä:

Kaikki muu kuvassa on itse tekemääni lukuunottamatta villavaippahousuja, jotka on käsityö ja lastentarvike Kupukan käsialaa

Seuraavassa vaipoista hieman lähemmin:

Sisätäyttövaippa

Nämä sisätäyttövaipat on tehty omalla kaavalla, jota muokkasin lukuisia kertoja, ennen kuin löysin itselleni mieluisan (ja lapselle sopivan) mallin. Vaipoissa on täyttöaukko edessä, joka on minusta aivan ehdottoman kätevä pojalle, kun eteen tulevat minilisäimut saa aseteltua hyvin. samoin kakkojen pesu on kätevämpää kun niitä ei tarvitse suihkutella taskunsuuhun. Vaipoissa on lisäksi kolmikerroksinen kiinteä muotoonommeltu imu. Materiaaleina on käytetty pelkästään puuvillajoustofroteeta. Vaippojen siivekkeet ovat todella pitkät, tällä hetkellä en vielä tarvitse näpsyä, sillä saan helposti taitettua päällekkäin olevien siivekkeiden reunan siksi aikaa kun puen villahousuja päälle. Vertaukseksi voisin mainita esimerkiksi Ronja&roopen tuplaläppävaipan, jonka S-koko ei mennyt enää tarroistaan nätisti kiinni meidän pojalle. Harmiksi vain en saanut millään kuvattua kuvaa jossa tuo limenvihreä vaippa olisi vastannut todellista värisävyä.

Tässä kuva vielä vaipan sisältä. en ymmärrä miksi jotkut sanovat että eivät halua etutäyttöaukollista vaippaa koska reuna painaa lasta. Kyllä minusta enemmän painaa esim läppävaipan läpän reuna tai takareuna joka löpöttää tai jossa on vielä kuminauhakin. Tämä edessä oleva sauma on niin ohut että se ei kyllä tunnu juuri ollenkaan ja leikkauksen ansiosta asettuu kauniisti eikä löpötä mistään kohtaa. Lisäksi edestä on niin helppo vetäistä imut pois kun ei tarvitse välittää vaikka vaippa olisi kakkaa täynnä vaipan takakuminauhoja myöten. Eivätkä nämä ole lörpähtäneet ainakaan (äkkiseltään laskettuna) viitisenkymmenen pesun jälkeen. Minusta siis kaikkein toimivin ratkaisu.

Bambutiimaimu

Pidän enemmän tiimaimuista kuin taittoimuista, nämä istuvat kauniimmin vaipan sisälle.Bambuimussa on bambujoustofroteeta.

Hampputiimaimu

Hamppuimut ovat täsmälleen samankokoisia kuin bambuimutkin. Näissä materiaalina hamppujoustofrotee.

Kuivaliina

Aloin kaipaamaan froteepintaisiin vaippoihin kuivaa pintaa, sillä vaippa on lapsen päällä useamman tunnin ja itseäni häiritsee jos vaippa on märkä, vaikka lapsi ei tuntunut olevan moksiskaan märästä vaipasta, eli nämä on tehty enemmänkin äidin mielenterveyden vuoksi ;) Päällä on polyestermokka ja alla ohutta flanellia. Olen kuullut että tuo mokka menee helposti huononnäköiseksi, mutta ei ainakaan minun ahkeralla pesemisellä vielä mitään ole ollut havaittavissa, olisikohan sattunut erä niin hyvää kangasta ettei tätä ongelmaa ole.

Hahtuvaimu

Lisäksi neuloin hahtuvaimuja, jotka ovat olleet käytössä korvaamattomia, tälläinen eksyy aina yövaippaan ja tekee tehtävänsä siellä todella hyvin. Nämä on todella mukavia. Ja värikin on luonnonharmaa, pidän maanläheisistä ja luonnollisista sävyistä

Lisäksi kuvasta puuttuu Mini-imut jotka eivät ehtineet mukaan kuvaukseen. imut ovat bambuhamppufleeceä ja nämä on kätevä laittaa pojalle eteen, jolloin muu vaippa ei suotta paksuunnu kun imua on vain siellä missä sitä tarvitaan.

Laitetaan vielä lopuksi kuvia, joissa vaipat tositoimissa:

Koska meidän poika pissaa niin kovasti, vaipoissa täytyy olla kovasti imukykyä, mutta nämä vaipat ovat kuitenkin mielestäni suht. sironnäköiset päällä.

Olen tykännyt kovasti noista villahousuista, sen lisäksi että ne ovat todella nätit ja sopivat hyvin sisävaippojen kanssa, ne ovat osoittautuneet meillä käytössä hyvin luotettaviksi. Housut ovat mukavan ohuet, mutta silti pitävät hyvin kosteuden niin päiväkäytössä kuin yölläkin 4-5 tunnin vaihtovälillä.

Vaippoja käytän siten, että laitan ensiksi bambuimun, väliin bambuhamppufleecen, alle hamppuimun ja tarvittaessa kaiken tämän alle hahtuvaimun. Näin olen löytänyt meille täydellisesti sopivan setin.

Seuraavaksi pitäisi aloittaa yövaippojen suunnittelu, kun valmiiksi toimivaa sisävaippaa ei ole meille löytynyt.