ompeluja.. joulunpunaiset haalarit

Minulla on ollut nurkissa pyörimässä punaista velouria jo vuosia enkä ole keksinyt mitä siitä oikein tekisin. Kirkkaan punainen ei ole sellainen väri jota lasten vaatteissa tykkäisin käyttää, mutta nyt joulun kunniaksi päätin tuhota kankaan tekemällä siitä jouluiset haalarit ja yllättäen tykkään noista tosi paljon! Kaava on alunperin Ottobren mustikka -haalarit, mutta eipä alkuperäisestä kaavasta taida olla enää yhtään viivaa jäljellä kun aina kuitenkin muokkaan kaavan sopimaan omalle lapselle ja teen lisäksi omat muutokseni mukaan. Tämä malli on vuoritettu yläosastaan ja lahkeita on myös levennetty reippaasti jolloin kuminauhalahkeensuut korostuu paremmin.  Nepit ei sattuneet olemaan ihan samaa punaisen sävyä, mutta nyt oli vain pärjättävä näillä mitä kotoa löytyi sillä halusin kokopunaisen asun.

Edelliseen postaukseen viitaten, kiitos todella paljon teille kommenttia jättäneille!
Otin tuon koneen kotiin testattavaksi ja se toimii kuin unelma! ensitöikseni kokeilin ommella 5-kertaista kangasta (krs froteeta ja nelinkerroin taitettu resori) ja kone senkuin puksutteli yli ilman ensimmäistäkään hyppytikkiä. Itseasiassa ompelimpa mitä vain, ohutta tai paksua, tikki on siistiä eikä säätöihin juurikaan tarvitse koskea joten tässä on juuri sitä helppoutta ja nopeutta mitä kaipasinkin peitetikkikoneelta!
Kyseiseen koneeseen ei sitten käynytkään minulla olevat nauhan- ja helmankääntäjät vaikka alunperin niin arveltiin, mutta ompelukonekauppiaani lupasi rakentaa minulle sellaiset tuohon koneeseen joten sitten kun ne ovat valmiit, pääsen vihdoin ottamaan takaisin nuo menetetyt vuodet tuon toisen koneen kanssa tapellessa.

Nyt aikaa ei taas ompeluille tai muullekaan tahdo löytyä kun kaksi nuorimmaista sairastui tähän liikkeellä olevaan nuha-kuumeeseen. Molempia saa valvoa koko yön kun varsinkin isommalla tahtoo tuo hengitys mennä niin tiukaksi lääkityksestä huolimatta, pienempi on muutenvain niin pieni että sitä seuraa varuilta. Sopivasti sitten molemmat alkavat itkemään aina kun toinen herää yskimään, siinä sitten miettii mihin huoneeseen menee ekana. Tällaisina hetkinä sitä niiin toivoo että saataisiin jo asunto myytyä ja sitä myötä ostettua isompi tilalle. Mahtuisi sitten enemmän ääntäkin eikä kaikki olisi ylhäällä kun yksi yöllä itkee.. ja saisi vanhinkin nukuttua vaikka keskimmäinen (samassa huoneessa nukkuva) päättäisi olla nukkumatta illalla ja jatkaa sitä höpöttelyä jota meillä muutenkin kuullaan aamusta iltaan taukoamatta.. meidän papupata..