Lähdin mukaan uuteen skräppäyshaasteeseen Fiskarettesissa, aiheena "valloittavat vuodenajat" johon osallistuin tällä leiskalla. Mielenkiinnolla jään odottamaan huomataanko tätä minun "väritöntä" leiskaa muiden joukosta :)
Noh, äänestäjäthän sen sitten aikanaan kertovat ;)
Leiskan otsikko tiivistää yhdeksi sanaksi juuri sen tunteen, ne pienet hetket, jotka jäävät sydämeen kylmäksi talveksi, loskaiseksi ja rapaiseksi kevääksi, kuuman helteiseksi kesäksi, kunnes koittaa taas raikas ja puhdistava syksy!
Niinkuin tuo kuvan jäinen nurmikko aamuauringossa. Se kestää vain hetken, kunnes aurinko sulattaa sen jäljettömiin. Noiden aamujen aika on vain pieni hetki vuoden kiertokulussa, ne antavat aina odottaa koko vuoden ilmestyäkseen taas vain pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi. Koko luonto on syksyisin täynnä näitä pieniä hetkiä, jotka ovat jo seuraavassa hetkessä kadonneet, jos et ole ollut paikalla juuri tuona hetkenä. Silloin kun olet paikalla, tuo hetki pysäyttää, saa ihmettelemään sitä kuinka luonnossa kaikki käy yhteen. Kaikki on niin ainutlaatuista. Ei ole toista samanlaista jääkidettä, joka itsessään on niin täydellinen, ja lakkaa olemasta hetken kuluttua, mutta elää aina muistoissa.
Tämä leiska on juuri sitä tyypillisintä tyyliäni, melkeimpä kaikki leiskassa on tehty alusta lähtien itse. Kukat on näperrelty ja värjätty suihkeilla ja musteilla, otsikko on itse leikelty, punokset on jatkojalostettu maalilla, on myös leimailtu, värjätty taustapaperia ja hyödynnetty esimerkiksi talouspaperia kolmiulotteisuuden aikaansaamiseksi. Tähän leiskaan kokeilin myös ensimmäistä kertaa jäähilettä, joka toimii mielestäni tässä tosi hyvin, leiska kimaltelee auringossa tosi kauniisti (jos sitä aurinkoa vielä näkyisi). Olisipa vielä syksy!