ompeluja.. joulunpunaiset haalarit

Minulla on ollut nurkissa pyörimässä punaista velouria jo vuosia enkä ole keksinyt mitä siitä oikein tekisin. Kirkkaan punainen ei ole sellainen väri jota lasten vaatteissa tykkäisin käyttää, mutta nyt joulun kunniaksi päätin tuhota kankaan tekemällä siitä jouluiset haalarit ja yllättäen tykkään noista tosi paljon! Kaava on alunperin Ottobren mustikka -haalarit, mutta eipä alkuperäisestä kaavasta taida olla enää yhtään viivaa jäljellä kun aina kuitenkin muokkaan kaavan sopimaan omalle lapselle ja teen lisäksi omat muutokseni mukaan. Tämä malli on vuoritettu yläosastaan ja lahkeita on myös levennetty reippaasti jolloin kuminauhalahkeensuut korostuu paremmin.  Nepit ei sattuneet olemaan ihan samaa punaisen sävyä, mutta nyt oli vain pärjättävä näillä mitä kotoa löytyi sillä halusin kokopunaisen asun.

Edelliseen postaukseen viitaten, kiitos todella paljon teille kommenttia jättäneille!
Otin tuon koneen kotiin testattavaksi ja se toimii kuin unelma! ensitöikseni kokeilin ommella 5-kertaista kangasta (krs froteeta ja nelinkerroin taitettu resori) ja kone senkuin puksutteli yli ilman ensimmäistäkään hyppytikkiä. Itseasiassa ompelimpa mitä vain, ohutta tai paksua, tikki on siistiä eikä säätöihin juurikaan tarvitse koskea joten tässä on juuri sitä helppoutta ja nopeutta mitä kaipasinkin peitetikkikoneelta!
Kyseiseen koneeseen ei sitten käynytkään minulla olevat nauhan- ja helmankääntäjät vaikka alunperin niin arveltiin, mutta ompelukonekauppiaani lupasi rakentaa minulle sellaiset tuohon koneeseen joten sitten kun ne ovat valmiit, pääsen vihdoin ottamaan takaisin nuo menetetyt vuodet tuon toisen koneen kanssa tapellessa.

Nyt aikaa ei taas ompeluille tai muullekaan tahdo löytyä kun kaksi nuorimmaista sairastui tähän liikkeellä olevaan nuha-kuumeeseen. Molempia saa valvoa koko yön kun varsinkin isommalla tahtoo tuo hengitys mennä niin tiukaksi lääkityksestä huolimatta, pienempi on muutenvain niin pieni että sitä seuraa varuilta. Sopivasti sitten molemmat alkavat itkemään aina kun toinen herää yskimään, siinä sitten miettii mihin huoneeseen menee ekana. Tällaisina hetkinä sitä niiin toivoo että saataisiin jo asunto myytyä ja sitä myötä ostettua isompi tilalle. Mahtuisi sitten enemmän ääntäkin eikä kaikki olisi ylhäällä kun yksi yöllä itkee.. ja saisi vanhinkin nukuttua vaikka keskimmäinen (samassa huoneessa nukkuva) päättäisi olla nukkumatta illalla ja jatkaa sitä höpöttelyä jota meillä muutenkin kuullaan aamusta iltaan taukoamatta.. meidän papupata..

Ompelun iloa.... ja sitä kaikkea muuta! AUTTAKAA ompelijat!

Ompeleminenhan on mukavaa puuhastelua, sen parissa rentoutuu ja saa kauniita uniikkeja vaatteita joista tulee hyvälle tuulelle..
.... paitsi jos omistaa peitetikkikoneen! ...mur....tämä alkaa olla jo melkein kirosana, punainen vaate härälle, tikku kynnen.......ja sitä rataa.
Siis tiedän että varsinkin tuo Janome-halpis kone voi olla haasteellinen aluksi, mutta voisiko jo näin 3 vuoden jälkeen pikkuisen näyttää valoa sinne tunnelinpäähän? minun tunnelissa ei taida ollakkaan sitä toista aukkoa joten taidan vaihtaa tunnelia...

Kolmeen vuoteen jotka siis olen koneen omistanut, en ole sillä yhtään vaatetta vielä ommellut. Tein mitä tahansa, millä tahansa säädöillä, hyppytikkiä tulee. Ainoa mitä onnistun sillä ompelemaan, on yksinkertaiset ohuet kankaat. Ongelmallista tässä on vain se, että ostin koneen ainoastaan kanttausta varten, joten halu olisi tietysti onnistua kanttaamaankin vaatteet.


Meinasin pyydellä apua tuon koneen kanssa, mutta päädyinkin nyt siihen, että tuo kone saa lähteä meiltä.
SIKSI HALUAISINKIN KOKEMUKSIA peitetikkisaumurista!
Sain paikalliselta ompelukoneyrittäjältä sellaisen tarjouksen johon houkuttelisi tarttua: Antaisin tuon Janomeni vaidossa, ja ottaisin 10v käytetyn Berninan peitetikkisaumurin (ja maksaisin vielä vähän väliäkin). Lisäksi saisin sellaisen opastuksen liikkeessä että osaisin varmasti ommella koneella haluamiani kankaita.
Kone tulisi siis saumurin kaveriksi, joten en aio sitä saumurina käyttääkään, vain pelkästään peitetikkikoneena jolloin minulle ei ole mitään merkitystä vaikka kone olisikin miten hidas ja vaikea vaihtaa saumaukselta peitetikille. Jos kokemuksiin ja myyjiin on uskominen, Bernina kuitenkin olisi laatua, metallia sisältä, eikä tuollainen Janomen muovikone, joten ompelisin tuolla vielä 20 vuoden päästäkin niinkuin myyjä sanoi..

Jos nyt pitäisin Janomeni, joutuisin kuitenkin maksamaan sen tiedustelemani 70 euroa veisinpä mille tahansa korjaajalle pelkät säädöt säätämään, koska näihin vuosiin en kuitenkaan sitä konetta itse ole säätöihin saanut. Ja todennäköisesti joutuisin sitä aina sillointällöin siellä käyttämäänkin kun kuulema korjaajille nuo ovat niin tuttu juttu Janomessa, joten noilla rahoilla jo välirahakin olisi kuitattu..

Rohkaiskaa/varoitelkaa nyt teenkö ihan järjettömästi tai menetänkö jotakin korvaamatonta jos tuollaisen vaihdon teen? Saa vastata vaikka ei tuollaista yhdistelmäkonetta omistaisikaan! Minä en nyt osaa päättää mitä teen, jotakin kuitenkin on tehtävä jos täällä vielä vaatteita meinaa valmistua..