Tämän leiskan kuva on minulle TODELLA rakas, samoin kuin aihe myös josta olisin voinut kirjoittaa leiskaan vielä paljon enemmän, samoin kuin tänne mutta eiköhän asia tule jo selväksi tästäkin :) Liinailu vaan on ollut meille se arjen pelastava tekijä. Olisin luopunut ennemmin vaikka vaunuista tai pinnasängystä kuin liinasta, liina oli meille se Must -lastenhoitohärpäke.
Eikös niin, että joskus vähemmän on enemmän? En halunnut lisätä tähän leiskaan enää mitään ylimääräistä, vaikka tämä onkin aika simppeli ja koristeeton. Tuntui vain siltä, että koska tämän leiskan valokuva on niin paljon puhuttava ja minulle erilaisia tunteita tuova, halusin että katse kiinnittyy ensimmäisenä kuvaan eikä koristuksiin.
Olen viimeaikoina ammentanut paljon isnpiraatiota Ei oo pakko jos ei taho -blogista ja olen koittanut miettiä mikä näissä Nelssonin tekemissä leiskoissa on se juttu miksi ne tuntuvat niin upeilta. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut kopioida mitään tiettyä leiskaa, mutta onnistuin mielestäni löytämään sen jutun joka minuun noissa leiskoissa kolahtaa ja koetin tätä sivuun, kuitenkin minun näköiselläni tyylillä. Toivottavasti Nelsson et pahastu tästä jos täällä satut vierailemaan :)
Voi kuinka kaunis sivu!
VastaaPoistaTämä on minustakin ihana, mutta en huomaa yhtäläisyyttä Nelssonin sivuihin, vaikka kuinka yritin eli "sinun näköinen" :D
VastaaPoistaKaunis leiska. Kivasti olet osannut yhdistää kahta erillaista pöllöpaperia niin että ne sopivat todella hyvin kuitenkin yhteen. Leiskan aihekin on ihana, mikäs se ihanampaa on äidillekkään kun se että saa pitää pikkuisen lähellään ja kuitenkin kädet vapaana. =)
VastaaPoistaTodella kaunis ja herkkä sivu! Niin kaunis tarinointikin!
VastaaPoistaSamaa sanoisin, että ihan sun tyylinen :)
Miten voi kauniista sanoista ja kehuista pahastua? Ei mitenkään :) Joten kaunis kiitos :)
VastaaPoistaEnkä minäkään huomaa yhtäläisyyttä, joten hyvin olet löytänyt oman juttusi :)