Huoh, nyt kyllä lunta riittää.. Eilen tehtiin lumityöt kahdesti ja katolta tiputeltiin lumet, tänä aamuna kun lähdin viemään esikoista eskariin oli yllätys melkoinen kun piha oli aivan tukossa. Täällä ei ollut ennätetty vielä aurata noita pienempiä teitäkään, joten kaksinkäsin sai kiskoa lastenvaunuja perässään jotta päästiin tuohon jonkin matkan päässä olevalle isommalle tielle. Siinä vaunuja kiskoessa tuli elävästi mieleen kuinka esikoinen aloitti päivähoidon ollessaan vain pikkuisen vanhempi kuin kuopus on nyt. Silloinkin oli tammi-helmikuun vaihde ja hoitoon piti lähteä aamulla aikaisin. Silloin teitä ei ollut ennätetty aurata sitäkään vähää ja lunta oli tullut polven korkeuteen. Monesti olen jälkeenpäin miettinyt kuinka paljoon sitä äiti kykeneekään: vedin vaunuja autotietä pitkin perässäni, otin aina yhden askeleen eteenpäin ja kiskaisin vaunut parikymmentä senttiä eteenpäin, toinen askel ja vaunujen kiskaisu... matka tuntui loppumattomalta ja henkeä alkoi ahdistaa kovasti mutta töihin oli mentävä (kuljin bussilla ja pysäkillekin oli lopuksi ennätettävä vielä) ja lapsi hoitoon vietävä. Mutta siitäkin selvittiin, ja selvitään tästäkin myräkästä!
Meillä on ihana naapuri ja hän oli jo ennättänyt kolata lumet meidänkin pihasta ihan ovelta saakka postilaatikolle asti kun minä aamulla pihalle ennätin, mutta nyt näytti aura-auto ajaneen ja tienvarressa on sellainen keko jottei uskoisi että ihan äsken on meidän piha lumikolaa nähnyt joten on vaan lähdettävä pihatöihin ennenkuin naapuri taas ennättää (se taitaa olla jo kolaa varastosta kaivelemassa) joten kuvia valmistuneista tekeleistä sitten vasta myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti