Asuuko teillä pikku Picasso?

Meidän kolmonen on sonnustautunut tekemällä kaikkea sitä mistä olen ollut niin iloinen että kaksi ensimmäistä eivät ole koskaan keksineet tehdä. Meillä syödään kaikkea sopimatonta, piirrellään väärillä välineillä vääriin paikkoihin, hajotetaan kirjat ja lelut atomeiksi nopeammin kuin pentukoira konsanaan, tehdään HomeMade -lävistyksiä isompiin sisaruksiin, Leikitään kodin putkimiestä/remppareiskaa, ja kaikkea muuta samaan sarjaan kuuluvaa...

Siispä vinkiksi kaikille pikkuPicassojen vanhemmille:

Jos Body art rantautuu teillekin..

..hyvä täsmäisku graffitien poistoon on Käsidesi!!

Ja mitähän tekemättömien kolttosten listalla olisi seuraavaksi..?



PS. Minä viimein keksin mistä asetuksista muutetaan kommentointi niin että jokaiseen yksittäiseen kommenttiin voi vastata suoraan. Avainsana yllättäen olikin "ketjukommentointi" jolla keksin googlettaa ja löysin ohjeet tämän uudemman blogiversion asetuksiin. Tämän ongelman ratkaisun löytymisen kunniaksi kävin  kirjoittamassa muutamaan aiempaan postaukseen sen mitä olin jo aiemmin meinannut sanoa mutta olin käyttänyt sen ajan tämän ongelman ratkaisun löytymiseen.

Missä sinun kaavasi ovat?

Jotkut säilyttävät kaavansa kansiossa, toiset siellä-sun-täällä tai piirongin laatikossa, kolmansilla ei ole kaavoja ollenkaan!

Minä kuulun niihin ihmisiin jotka tykkäävät piirrellä kaavoja (onko meitä edes kovin montaa??) niin että minulla on kasa kaavoja joita ei ole edes koskaan tehty vaatteiksi ja jossakin vaiheessa tuo kaavojen säilytys sitten tulee siihen pisteeseen että ne on organisoitava jotenkin.
Minulla on aiemmin ollut kaavat  paksun paperiputkilon ympärille pyöritettynä mutta se on kaivannut vielä jotakin ollakseen riittävän toimiva. Nyt sitten kun kävin paikallisessa postissa joka sulkee huomenna ovensa lopullisesti, huomasin hyllyssä tuollaisia paksuja putkiloita joissa on kannet molemmissa päissä. Nappasin sitten loput hyllystä kun kerran poistomyynnissä olivat vain jokusen senttisen kappale. Nyt sitten kaavat pysyvät suorina kun ne rullaa  ohuemman putkilon päälle ja sujauttaa isomman sisälle säilöön eikä vie paljon aikaa eikä tilaakaan, kätevää minusta!

Miten te muut säilytätte kaavoja?

EDIT: Unohdin tähän laittaa että monesti olen miettinyt mitä vanhoille pieniksi jääneille kaavoille oikein tekisi?  En raskisi heittää kaavoja roskiin kun ne kuitenkin on tehty huolella ja kaavapaperia minulla kuluu metritolkulla, joten mielessä on ollutkin onkohan sallittua jakaa kaavoja eteenpäin jos ne on jäljennetty esim. Ottobrestä?  Olisi kiva jos olisi jokin tapa jolla noita voisi hyödyntää myös sitten kun itsellä niille ei ole enää tarvetta.


Mukaan lähti muuten myös pikkuisia magneetteja, jotka ovat juuri niin söpösiä kuin 3-luokkalaisilla pitää ollakin:

Oltiinkin etsitty magneetteja joita voisi kiinnittää uuden koulupöydän mangeettitauluun.  Kaiken lisäksi niistä voi vaikka rakennella kivoja kuvioita :)

Sukkien metsästäjä

Varmasti jokainen äiti tietää tämän aamujen ja pyykkipäivän ongelman, nimittäin sukkien parien löytäminen.
Olen jo pidemmän aikaa laittanut kaikki parittomat sukat yhteen koriin ja säännöllisesti lähtenyt metsälle uusien parillisten löytymisen toivossa. Monesti urakan voi päättää saaliina muutama sukkapari, mutta siltikin jostain syystä se villinä ja vapaana juoksevien lauma senkuin vain kasvaa. Nyt sitten muuton aikaan pidin vieressä aina pahvilaatikkoa jonne laitoin joka ikisen sukan joka vastaan tuli ja pakkasin laatikon matkaan. Tänä aamuna sitten lähdin rohkeasti purkamaan laatikkoa ja parin tunnin jälkeen en voi kuin todeta että se legenda sukkia syövästä pesukoneesta täytyy olla totta! Noin niinkuin dokumenttia näyttääkseni tässä pelkästään meidän vanhimman tytön sukat (tai ainakin tälle neidille joskus ostetut sellaiset, tosin totesin että olen tainnut kerätä noita sukkia jo pidempään kuin muistin sillä joidenkin sukkien koko vastasi lähemmäksi meidän kolmevuotiasta kuin 9-veetä). Muiden perheenjäsenten sukkiin asti en ole vielä edes päässyt!

Päätin muutossa että nyt heitän armotta kaikki sukat pois joille ei paria laatikosta löydy, mutta nyt vähän hirvittää sillä tiedän että osaa sukista ei ole edes käytetty käyttöönottopesun jälkeen kun jo toinen puolisko on lähtenyt teille tietymättömille. Jos maailmasta löytyy useampi yhtä onneton sukkaongelmaperhe, taidankin ryhtyä sukkakauppiaaksi!!

Meillä tämä sukkaongelma rajoittuu lähinnä lasten sukkiin, sillä olen jo vuosia sitten päätynyt ostamaan itselleni ja miehelle vain tiettyä yhtä merkkiä sukkia mustana, joten pesun jälkeen on ihan sama onko sukat paria vai eivät kun näyttävät samalta. Lasten kohdalla kuitenkin haluaisi käyttää myös noita iloisenvärisiä sukkia ja huomaan ainakin jo esikoisen kohdalla että sukat ovat osa pukeutumistyyliä. Lasten kohdalla ongelmaksi myös muodostuisi se kuinka erikokoiset  sukat sitten saisi lajiteltua ja mistä löytäisi aina tiettyä väriä tarpeeksi tietyssä koossa käytettäväksi ja kolmen kasvavan lapsen myötä alkaisi olla taas siinä tilanteessa että päästäisiin sinne metsälle..
Jossain joskus oli idea kiinnittää sukkapari jo pyykkikoriin yhteen mutta kyllä se olin aina minä joka niitä sukkia sitten sieltä pyykkikoreista metsästin, samoin kuin taas niitä sukan kiinnittimiä jotka olivat paljon mieluummin leikkimässä lasten kanssa kuin kiltisti korissa pyykkikoneen vieressä.. Että ehkä se on vaan hyväksyttävä vielä yksi uusi harrastus, sukkienmetsästys ;)

Nyt Täytyy lähteä laittamaan ompelukoneet valmiiksi, luvassa on huomiseen asti ihan omaa aikaa ompelujen merkeissä sillä mies pakkasi lapset ja itsensä autoon ja lähtivät mummolaan yöksi. Pieni vaatekaappien vilkaisu kertoo karua kieltään siitä mitä seuraavaksi tarvittaisiin: kaikkea syksyyn kaikille lapsille. Niin ja sille koululaiselle kouluvaatteet tietysti!

Huoh..

Näyttääkö muillakin tältä asunnon kuntokartoituksen jälkeen?

Jep, meillä napsahti kohdalle ja viimeinen porausreikä joka tehtiin kun oltiin koko muu talo kierretty ja ihasteltu kuinka on niin kuivaa joka paikassa, paljasti sitten että meillä olohuoneen kohdalla alajuoksu on ihan laho. Tämä yleinen 70-luvun piilosokkelitalojen kirous sai aikaan sen että revimme muutama vuosi sitten hyvällä rahalla laitettua seinää auki, eikä harmistusta pienentänyt se että tapetit olisi olleet mieluisia myös uudelle asukkaalle.
Muutaman unettoman yön ja rentoutumiseen tarkoitetun (ja mökin uuden pihasaunan rakentamiseen joka kuului siihen rentoutumisosioon) juhannuksen latistumisen jälkeen saimme kuitenkin huokaista helpotuksesta kun vastaan tuli molemmissa päissä kuivaa puuta ja remontti rajoittui tuohon alle kymmeneen metriin, kun mielessä painoi onko seinät revittävä koko talon ympäri. Talon luovutus on tämän kuun puolivälissä ja sanktioiden pelossa mies teki töitä kaiket yöt päivätyön päälle mutta valmista tuli, ja vieläpä hyvissä ajoin! (vaikka mieluummin senkin puuhailun ja rahan olisi laittanut siihen uuteen kotiin joka meitä remontteineen odottaa..)

Tämä asunnonmyynti on kaikkinensa kyllä ollut sellainen projekti että me kyllä asutaan  varmaan loppuelämä tuossa nyt ostetussa talossa, ei tällaista kenenkään järki kyllä moneen kertaan kestä. Vielä muistin virkistykseksi seuraavat faktat. Taloa myytiin vajaa 9 kuukautta, jona aikana talo oli "myyty" jo kolme kertaa.   Kuitenkin viimehetkillä kun olimme jo sopineet talon luovutuksesta, tuli odottamattomia yllätyksiä ja koko myyntihomman sai alkaa jälleen alusta. Lapset ihnosivat sanan varsinaisessa merkityksessä esittelypäiviä joita meillä oli tuon 8 kuukauden ajan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joka toinen viikonloppu. Esittelyaamuna kun ei saanut koskea mihinkään ( ja silti petasin kaikkien petit ainakin kolmesti, luuttusin vessan pissistä lattiaa kun keskimmäinen edelleen menee vessaan vasta viimeisessä hädässä kun leikeistä ei malttaisi lähteä kesken, pyyhin eteiseen viimehetkillä ilmestyneitä kurajälkiä kun esittelijä jo kaarsi pihaan yms. normaalia lapsiperheessä tapahtuvaa lähtökiireen kaaoksen aiheuttajaa), piti odottaa nätisti tappelematta ja toisia vinguttamatta että lähdetään esittelyn alta pois, välillä oli huonoja ilmoja mutta sateeseen oli lasten kanssa mentävä jos mies oli töissä, ja jossakin vaiheessa kaikilla alkoi pinna olla jo aika kireällä.

Kun tämä kolmas ostaja sitten meille saapui, sovimme muuttopäivän ja siitä olemme pitäneet kiinni vaikka eteentulleet seuraavat vastoinkäymiset ovat kiristäneet lenksua joka pitää kaiken kasassa. Tähän samaan kun vielä löysimme uuden kodin, oli monena iltana jännäämistä ennättääkö kaikki ajoissa ja homma kasassa. Tämä uusi kohde kun oli sellainen, että se oli ollut myynnissä vain pari viikkoa, mutta siitä oli tullut ehdollisia tarjouksia ja se oli todella kysytty tietyistä seikoista johtuen. Halusimme tehdä talosta tarhouksen ilman ehtoja ja odottelimme omaa seuraavana päivänä olevaa kuntokartoitusta kun tuli yllättäen tarve lähteä tekemään kuitenkin tarjousta jossa olisi tuo ehto seuraavan päivän kuntokartoituksen onnistumisesta, vaikka toisaalta oli hassua että kyseessä oli kuitenkin vain puoli vuorokautta.  Tämä olikin sitten meidän onni, sillä saimme kuulla että juuri tuona edellisenä iltana oli asunnolla käynyt pariskunta jolla oli ihan sama tilanne kuin meillä eli asuntokaupat ovat viittävaille valmiit ja olivat pitäneet näkemästään mutta olivat vielä jääneet miettimään tekevätkö suoran ostotarjouksen. Tällöin olivat omistajat sanoneet välittäjälle että he kyllä tietävät mitä tekevät ja hyväksyivät meidän tekemän ehdollisen tarjouksen niin että pääsimme tekemään talokaupat heidän kanssaan eivätkä ottaneet enää uusia tarjouksia vastaan.

Nyt sitten jännätään viimeiseen asti kuinka käy aikataulun, sillä tästä on muutettava eräpäivään mennessä, meidän uuden talon asukkaat eivät ole vielä päässeet muuttamaan uuteen valmistuvaan asuntoonsa joka on tapetteja vaille valmis ja vasta sitten saavat muuttoluvan, joten joudumme jännäämään viimehetkille pääsemmekö suoraan uuteen taloomme muuttamaan vai joudummeko evakkoon tavaroineen kaikkineen viikoksi.. niin minne?

Tänään kun veimme isommat lapset äitini luokse että saamme pakattua rauhassa, päätti meidän ainoa auto sitten hajota ja mies on nyt sitten pakkaamisen sijasta yrittänyt löytää varaosia kolkutellen suljettuja varaosaliikkeiden ovia. Minä sitten tietysti jäin kotiin nuorimman kanssa joka ei anna yhtään rauhaa pakata ja keksi kaikkea muuta virikettä äidille. Ja kuinkahan me vielä isommat lapset saataisiin haettua kotiin illalla? Oikeastaan valmistelin jo hieman lapsia asiaan että jäisivätkin mummon luokse yöksi ja toisessa päässä vaikutti olevan kaksi innokasta lasta mutta vähän mietin kun eivät ole ennen olleet mummon luona yötä, varsinkaan keskenään (ja itseasiassa meidän 3-vee ei ole koskaan ollut yökylässä ilman vanhempia) niin mitäs sitten jos ikävä yllättääkin illalla...?

Että jos jollakin olisi vielä ideoita mikä voisi mennä pieleen niin eiköhän me sellaisetkin vielä saada järjestettyä tähän sotkuun ;)

Minun oma Project Life

Olen alkanut käyttämään tästä nimitystä "valokuvapäiväkirja". Tämä nimi kertoo heti kysyjälleen miksi olen kummajainen ja kuvaan outoja asioita oudoissa paikoissa. Eikä minua itseasiassa hävetä enää ollenkaan kaivaa kameraa esille vaikka pizzeriajonossa, joka ennen olisi ollut ihan maailmanloppu tällaiselle ihmiselle joka vain kauniisti hymyilee vaikka kaupanjonossa takana oleva ajaisi ostoskärryillä kantapäät ruhjeille.. Pitäisiköhän tällaisen seuraavan kerran tapahtuessa vain hymyillä JA kaivaa kamera laukusta ottaakseen takanaolijasta valokuvan, sitä minun valokuvapäiväkirjaani varten?

Millainen tämä projektini sitten on?
Minun projektissani ei ole kuvaa per päivä. Eikä KUVAa per päivä. Joinakin päivinä meillä ei tapahdu yhtään mitään ja joinakin päivinä tapahtuu viikon verran. Kuviakin on siis sen verran kuin on tapahtumia. Todella monille sivuille eksyy ylimääräinen muovitasku. Ihan vain yhdelle kuvalle, tai ihan koko sivullinen kuvalokeroita.

Minun projektissani ei ole hienoja valmiita korttipohjia joille voi heti tapahtumahetkellä kirjoittaa käsin tapahtuman talteen. Minun projektissani on vain valkoisia valmiiksi leikattuja pohjia joihin siirrän koneella olevan päiväkirjan, ihan vain koska en siedä käsialaani ja koneella saan koko monisanaisen, vähän asiaa sisältävän kirjoitukseni mahtumaan pienelle lappuselle.

Minun projektiani ei suunnitella etukäteen vaan täytetään sitämukaa kuin päivät rullaavat. Olisi varmaan ihan fiksua vaikka miettiä kuvia ottaessa pysty- ja vaakasuuntaa mutta tämä lahopää ei muista suunnitella ajoissa. Siispä käytän sitä ylimääräistä aikaani miettien miten *** ssa saan vaakaan otetut kuvat vain pystysuuntaisia lokeroita sisältävään muovitaskuun..

No miltä se sitten näyttää?
Projektissani on tyyliteema joka kuukaudelle. Tammikuussa on käytössä samantyyliset paperit, helmikuussa hieman toisentyyliset... Tämä vuosi on koottu Basic Greyn paperisarjoilla ja esim. kesäkuun paperit ovat Sweet threads -sarjaa:

Jokainen viikko kuukauden sisällä eroaa hieman toisistaan vaikka yleisilme on samantyylinen. Yhden viikon koristeluissa on jotakin yhteneväistä joka eroaa muista kuukauden viikoista: perhosia, lumihiutaleita, pitsiä, hamppunarua, selkeitä linjoja, koukeroista.. Samoin jokaisen viikon paperit löytyvät pääsääntöisesti vain kyseisen viikon sisältä.

Viikkokortti

Jokaisen kuukauden paperit on koottu kansion loppuun ja aina uuden kuukauden kääntyessä otetaan käyttöön seuraavasta taskusta uusi tyyli, kuviopaperit ja niitä täydentämään yksiväriset sävyihin sopivat.

Millainen on kokoamisprosessi?
Se kaikkein helpoin, kuvien otto onnistuu ihan luonnostaan ja etukäteen pelkäämäni kuvausideoiden puuttuminen ei ainakaan näin puolessa välissä ole ollut yhtenäkään päivänä ongelma. Sen sijaan jotakin joka on jäänyt kuvaamatta on hieman haasteellista täyttää ja siihen on pitänyt välillä etsiä ideoita nettimaailmasta. Edelleen kaipaan ideoita millä täyttää kauan sitten menneet viikot joilla ei ole juurikaan kuvia mutta olisi asiaa (talvikuvia on hieman haastava paikata kun voikukat puskevat nurmesta).

Kun kuvat on otettu, koetan muistaa kirjoittaa päivistä koneelle. Tämä on astetta haastavampaa, kun sitä aikaa koneella istumiseen rajoittavat lukuisat tekijät. Palaan siis usein koneelle jo siirrettyihin kuviin ja kummasti kuvaa katsomalla tapahtumatkin palaavat mieleen. Kun aikaa on ruhtinaallisesti, siirrän kirjoitetun tekstin korttipohjiin jotka olen koneelle tehnyt. Niitä kun löytyy kapeaa pystymallista, kapeaa vaakamallista, leveää yhdellä palstalla, leveää kahdella palstalla yms. niin helpompaa on tehdä ensin teksti tietokoneen päiväkirjaan ja sitten jokaisen viikon muovitaskuja katsellessa päättää mitenpäin tekstit laitetaan.

Leveä yksipalstainen tekstilappu

Kokoan viikon aina "kerralla" jälkikäteen ja sommittelen mitkä kuvat laitan, mihin tulevat tekstit ja mitkä luukut jäävät koristeltavaksi. Sen verran joka sivulla on oltava tilaa että viikkokortin lisäksi ainakin yksi koristeltu paperi on sivuun mahduttava. Jos ei mahdu, silloin lisätään lisämuovitasku ja tarvittaessa täydennetään vielä useammalla valokuvalla joita kyllä riittää samoista tapahtumista useampikin.

Näihin koristeltuihin läpysköihin voi lisätä myös pientä tekstiä, runon ym.

Väleissä koristeltuja papereita

Joitakin asioita ei vain pysty kertomaan yhdellä kuvalla, silloin otetaan avuksi kuvakollaasisivu. Tällöin samasta aiheesta olevat kuvat täyttävät koko sivun ja seassa on niitä yhdistävä teksti. Tällainen sivu on yleensä laitettu vielä normaaliviikon lisäksi, joten tällä viikolla kuvia on ihan reilusti.

Oikealla sivulla kuvakollaasi

Välillä on niin kiireistä että viikon kokoaminen on mahdotonta, silloin otetaan apuun muistilaput. Viikko valmistuu sitten kun valmistuu. Ilman stressiä.

Muistilappuapurit

Olen keräillyt muovitaskuja sieltä sun täältä ja niitä on nyt kertynyt aika paljon erilaisia. Ensin luulin etten saa tarpeeksi kasaan erilaisia taskuja, mutta Caritan järjestämän kimpan ansiosta nuo Beckyn taskut poistivat tämän huolen. Tässä mallit joita minulla on käytössä.

Perusviikkorunkoon:

We R Memorykeepers

Becky Higgins Project Life

Näiden lisäksi:

American Crafts 10x12

American Crafts 4x6

American Crafts 6x12

Näiden lisäksi mukaan saattaa eksyä myös jotakin muuta kokoa ja näköä olevia taskuja.

Joskus PL:n kasaajat pohtivat miten täyttää ensimmäisen sivun, jos haluaa ensimmäisen viikon olevan aukeama. Minä teen sen sivun siten, että kokoan tämännäköiseen

sivuun (jakamalla yhden taskun kahdeksi) kaksitoista kuvaa, yksi jokaisen kuukauden sisältä ja kuvan päällä lukee kyseinen kuukausi. Tällöin pitäisi lopuksi olla kasassa kuvakollaasi koko vuodesta josta albumin seuraavat sivut tavallaan kertovat tarkemmin.


Entäs sitten?

Jatko riippuu nyt teistä. Jos haluatte, voin sillointällöin täällä kertoa miltä tämä projekti milloinkin näyttää, mutta koko kansiota en ole tänne blogiin laittamassa. Voin kuitenkin esimerkiksi näyttää videon samaan tyyliin kuin moni on tehnytkin, eli kuvaan sivujen selausta :) Voin myös laittaa kuvia yksittäisistä viikoista tai noista koristeluista, sillä niitä tämä projekti sisältää runsaasti täyttämään tyhjiötä jonka leiskattomuus aiheuttaa (leiskoja ei siis tänä vuonna juurikaan tule, tämä projekti on nyt taltioimassa tätä aikaa jolloin lapset on niin pieniä ja puuhaa on niin paljon etten ennätä leiskoja tekemään).


Huomaatteko, en osaa tehdä tästäkään projektista helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Osaan tehdä siitä vain minunnäköiseni.



PS. Jos teette tai tiedätte jonkun joka tekee myös itsekoottua "PL"ää, vinkatkaa sellaisia sivuja (suomeksi tai Swahiliksi, kielellä ei ole mitään väliä) sillä minä en ole tällaisiin muutamaa lukuunottamatta törmännyt vaikka tiedän että muitakin on, kiitos!

Apuja tulostimen musteisiin!!

Siis osaisiko joku auttaa kun järki lähtee noissa mustekasettien metsästyksessä. Minun "project life" ja skräppäys muutenkin on nyt ollut jo useamman kuukauden ihan nollissa kun en löydä tuohon Canonin tulostimeen musteita. Siis te jotka itse tulostatte kuvanne Canonilla, mistä ostatte musteet ja paperit? Tarvitsisin kovasti kokemuksia hyvistä nettikaupoista!

Leiskoja.. Pieni neiti

Laitetaas välillä leiskoja :)

Tälläkertaa sitä romanttisempaa tyyliäni, mutta eihän pienestä neidistä voi olla tekemättä ainakin yhtä tällaista imellystä??

Löydätkö muuten Marika mikä nauhoista on lähtöisin sinulta? ;)