perjantai 30. marraskuuta 2012

...


On tullut pidettyä pikkuruista blogitaukoa ja taukoa vähän kaikesta muustakin tekemisestä, on pitänyt hoitaa niin monenmoista asiaa jotka on vieneet kaikki voimat. Sanotaanko näin että viimeviikko olisi saanut jäädä olematta.

 Lyhykäisyydessään viikko meni näin: maanantain aikaan ensin miehen puhelimesta hajosi näyttö.  Siis ISKUN kestävästä puhelimesta meni näyttö kun puhelin oli taskussa pehmustetussa pussukassa. Kyseinen luuri oli 10kk vanha ja 1kk;n iässä siitä meni ensimmäisen kerran näyttö joka korjattiin silloin takuuseen. Seuraavaksi miehelle soittaa töihin asukkaat jotka ostivat meidän entisen talon ja olivat kokeneet että asunnossa on outoa hajua joka täytyy selvittää. Remonttiinhan meidän säästöt piti mennäkin, mutta minä kuvittelin että tämän uuden asunnon, ei entisen korjaamiseen, eikä nuo säästöt edes riitäkään jos jotakin kosteusvauriota vielä löytyisi. Miksei meidän aikana kukaan huomannut mitään ja myytäessä meidän taloa tutkinut henkilökin sanoi että hän tunnistaa kosteusvaurioiset talot heti sisälle mennessään eikä olisi millään uskonut meille tullessaan että tälläistä löytyisi.
Miehen iltapäivän kruunasi se, että töissä olivat ilmoittaneet YT- neuvotteluista jotka koskevat kaikkia sopivasti näin pari viikkoa sen jälkeen kun oli ilmoitettu että firma on myyty ulkomaalaiseen omistukseen. Eipä tässä sille palkalle olisikaan ollut mitään käyttöä varsinkin kun verottaja haluaa niin ison osan omistaan takaisin vaikka vuodenalusta tehtiin sellaiset verokortit että ei pitäisi jäädä mitään maksettavaa. Kuka siis laski metsään ja missä?
Minun osakseni riitti se että tämä sairauteni on lähtenyt etenemään jota se ei kyllä olisi saanut tehdä. Muuta ei voi kun seurata vierestä mitä tapahtuu, estää ei voi mitenkään, eikä lääkkeitä ole keksitty. Siispä odotellaan ja katsellaan mihin suuntaan mennään.
Mutta ei auta valitus, ei kiukuttelu vaikka välillä tekisi minunkin mieleni heittäytyä lattialle kiukuttelemaan ja odottamaan että joku nostaa syliin ja lohduttaa.

Mutta eteenpäin sanoi tämä mamma lumessa(!)    Siispä nyt suuntasin ajatukset johonkin ihan muuhun ja kaivelin ompelukoneet taas esille. Lopetin arvailut ja lähdin vihdoin näyttämään keväällä ostamaani ompelukonetta myyjälle, sillä se ei ole tehnyt milloinkaan hyvää tikkiä.  Myyjä kyseli miksi en ollut tullut jo aiemmin ja minä mietin ihan samaa kun vieressä katsoin kuinka pienen säädön jälkeen kone työnsi niin kaunista tikkiä ettei ikinä ennen. Koko ajan kyse oli siis ollut pienestä hienosäädöstä jota ei tosin itse olisi voinut tehdä mutta jonka uusi kone saattaa tarvita toimiakseen niinkuin se on tarkoitettu toimivaksi.

Jotakin piti sitten päästä tekemään että pääsi testaamaan konetta, joten eilen otin työn alle parit applikoinnit.


Siispä nuorimmaiselle yöppäriä, niitä kun kaapista löytyy aika nihkeästi (yksi sopiva, muut pieniä). En osannut päättää värejä joten tein kaksi samanlaista eri väreillä,

Kummasta tuli mielestäsi kivempi?



Vielä viimeiseksi pitää kysyä neuvoa teiltä ihanat ompelijaihmiset!

Siis olen tehnyt mielestäni aika monenlaista vaatetta, kastemekosta vanhojentanssipukuun, mutta nyt tuli vastaan jotakin jota en vaan osaa. Siis miten ihmeessä tuollainen hupparimekon etuhalkio oikein kantataan, tai lähinnä miten nuo kantin päät tuossa edessä taitellaan siistisi piiloon kun peitetikkikoneella kanttaa?  Kuvassa purkuun menevä yritelmä, mutta idea selvinnee mitä tarkoitan.

Ensimmäinen yritys oli tälläinen, ja sen pelasti nappi: 


Mutta haluaisin minä oppia tuon ihan oikeastikin tekemään!


Lopuksi on vielä pakko kysyä yhtä asiaa:


Ihan rehellisesti käsi sydämellä, kuka pystyy katsomaan lasten perään ihan joka sekunti?

Vaikka itse olen sellainen että käyn katsomassa lapsia öisinkin jos satun heräämään, ei silti pysty kolmen lapsen kanssa olemaan ihan joka sekunti paikalla. Viimepäivinä olen havahtunut sanoihin: "tuo mahtuu vielä" ja löytänyt kaksi pienintä vessasta, ja vessan pöntöstä kasan bratzeja pää alaspäin survottuna kun toinen koittaa ylettää huuhtelunapille, tai että: "jess, tässä voi luistella" kun kylppärin lattialle oli jäänyt shampoopullo jolla oli valeltu pikkusisko ja lattia tai kun.... no viimeisintä en enää edes muista mutta jotakin oli vielä viimepäivinä...
Meillä nämä tapahtuu yleensä silloin kun olen jonkun toisen lapsen käsiä pesemässä/vaippaa vaihtamassa, tai nämä nuorimmaisten yhteistempaukset kun yritän auttaa vanhinta läksyissä joka ei onnistu jos pienimmät on jaloissa häsläämässä eikä koululainen voi silloin keskittyä.

Että tällainen tämä viikko :)

6 kommenttia:

  1. Voihan..!! Eipä tosiaan hyvillä uutisilla ole häiritty teikäläisiä. ;/ Voimia, tsemppiä, kerro-jos-voin-auttaa ja .. kaikkea mahdollista! <3

    Mietinkin yksi päivä tuossa, mitä sun koneelle kuuluu. Tässähän se selvisikin, ja ihanaa että se sentään nyt on kunnossa! Minusta molemmat yösetit on aika ihania mutta ehkä tuo limetehosteinen on jollain tapaa vielä toista ihanampi.

    Ja tässä ilmoittautuu varmaan se kaikkein surkein lastensa vahtija. En vain ole sitä tyyppiä, että koko ajan konttaisin mukana, ja melkein päivittäin saankin sitten siivoilla sen luonteenpiirteen puuttumisen aiheuttamia tuhoja. Joskus tuntuu että ne vihulaiset oikein odottavat, milloin äiti menee hetkeksi ompelemaan, jotta voi ryhtyä tuhotöihin. ;)

    VastaaPoista
  2. Johan siellä on ollu kaikkea harmillista, toivottavasti vanhasta asunnosta ei löydy mitään sen vakavampaa!

    Itse ihastuin pinkki-valkoiseen yökkäriin, ja tuon huppari ongelman kanssa en osaa auttaa alkuunkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näyttää mutta siihen saakka pidetään nenä eteenpäin eikä murehdita mitä VOISI olla, otetaan vaan pelkät faktat pöydälle joten eiköhän tämä taas tästä :)

      Poista
  3. Toivottavasti ikävät uutiset nyt riittäisi ja pian seuraisi paljon positiivisiakin.

    Kumpikin yökkäri on tosi kivoja, ehkä valkovatsainen versio vähän vetoaa enemmän.

    Kanttausasia: voisko sen halkion pohjan ommella umpinaisena? Tai pystyiskö 4/12 Ottobren Autumn Forest-hupparin vetoketjuhalkion ohjetta soveltaa, vaikkei vetoketjua tulekaan?

    Kehtaankohan kommentoida mitään tuohon lapsen vahtimisasiaan..muuta kuin en pysty katsomaan niiden perään joka sekunti. Vahinkoja sattuu ja tapahtuu. Aika paljon.

    Sinulle on haaste blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Umpinaisena en saanut onnistumaan kun sitten se "pyöreä pohja" ei asettunut, oli vaan joko ulos tai sisällepäin vinkurallaan ja kaula-aukko ihan levällään auki. Juuri tuota mainitsemaasi Ottobren ohjetta yritinkin mutta en saanut onnistumaan kun vaihtoehtona ei ole että kiinnittäisin ilman nauhankääntäjää (ei rittäisi hermo enkä kärsisi katsoa lopputulosta ilman peitetikkiä) joten pitää vielä koettaa jotakin..

      Haaste otettu vastaan, palailen.. ;)

      Poista