Lisää imuja..

En ole nyt ennättänyt kovin paljoa sisällä mitään tekemään, aika menee puutarhatöissä. Joka päivä saa olla kantamassa vettä kasveille, kun täälläpäin ei ole kunnolla satanut pitkään aikaan. Pientä kuitenkin ennättää kun lapset ovat illalla jo nukkumassa, joten olen ommellut lisää noita samoja imuja joita jo ennestäänkin meillä on, eli:




pikkuPoikaimuja:

Ja bambutiimaimuja:

Vielä pitäisi ommella hamppuimut, mutta niissä onkin jo enemmän haastetta sillä muutama viikko sitten päätin että voisin leikellä pihalla nuo imut ja piirtelin sitten niitä hirmuisen paljon kerralla. Juuri kun pääsin ulos, alkoi sataa ja kaikki tavarat piti saada äkkiä sisälle. Siinä sitten unohdin tuon leikkelyn kokonaan ja koska piirrän kaavat aina haihtuvalla tussilla, tottakai se oli haihtunut seuraavana päivänä. Nyt sitten yritän saada kaavat täsmäämään kankaisiin joista on leikattu pitkiä suiroja joista toinen reuna on leikattu jo valmiiksi imujen muotoon. Meni vähän sarjatyön edut nyt hukkaan kun olin ennättänyt leikata toisen reunan.. Tämä homma onkin sitten niin tylsää kun pitää päätellä mitenpäin kaava on ollut kankaassa ja missä kohtaa kun kankaan reuna on leikattu laineeksi että nuo kankaankappaleet ovat nyt pyörineet tuossa odottamassa edistymistään..

Villapöksyt

Yövaippojen kaveriksi piti saada uudet villahousut ja päätin kokeilla housuja fern&faerie -ohjeella. Housut on tehty pirtin kehräämön hahtuvasta ja resorit loftista. Koko on 6-12 kk, tuntuu että kaikki saa olla tuolle meidän pojalle astetta suurempikokoisena jos koko asteikko menee iän mukaan vaikka poika ei ainakaan minusta (vielä) näytä erityisen isokokoiselta. Muistan että esikoinen oli jossakin vaiheessa aika tuhdissa kunnossa vaikka syntyi niin pikkuruisena (1900g) joten eiköhän veikka seuraa perässä kun omalla maidolla mennään.

Näiden housujen kanssa opettelin tuon Kitchener´s Stitch -päättelyn tämän videon mukaan: http://www.youtube.com/watch?v=uENl_86HkTc ja taisi päättely lopulta onnistua ihan hyvin, kun en itse housuista päättelykohtaa pysty havaitsemaan. Tosiaankin lopulta, sillä sain työn valmiiksi vasta puoliltaöin kun olin ensin taistellut hahtuvalangan kanssa pari tuntia. Yleensä en katko hahtuvaa neuloessani, mutta jostain syystä kun otettiin neula avuksi, niin lanka pyrki ohenemaan ja venymään loputtomasti. Sain päättelyn vihdoin kuitenkin valmiiksi ilman langan katkeiluja.