Tosi monessa blogissa on näkynyt noita merkkejä joilla yksilöidään itsetehdyt lastenvaatteet. Ajatuksissa on ollut pitkään sellaiset hommata ja nyt joulun alla otin niistä sitten selvää. Olin ensin tilata eräästä suomalaisesta nettikaupasta nauhat, mutta pikainen googletus muiden ihmisten kokemuksista sai painamaan deleteä tilauksen vahvistuksessa ja jatkoin tutkailua. Toinen nettikauppa jota tosi monessa blogissakin kehuttiin oli tämä naapurimaan vastaava, joten jos nyt löytyy vielä joku joka haluaa tuollaisia nauhoja mutta ei tiedä mistä tilata, saa minulta tämä paikka suositukset.
Ja vielä pikainen ohje: nettisivu löytyy osoitteesta http://www.minanamnband.se/ ja oikeasta yläreunasta saa kieleksi vaihdettua englannin(kun painaa svenska- kohdasta) jolla ainakin itse pärjään paljon paremmin. Sitten valitaan kohta: Custom Name Labels josta pääsee klikkailemaan valikoiden avulla mieleisensä nauhan väreineen, kuvineen ja tekstityyleineen. Toki halutessaan valikoista voi valita silittämällä kiinnitettäviä-, kimaltavalla tekstillä olevia- ym. nauhoja, mutta itse tilasin noita perusnauhoja joilla pärjään oikein hyvin ja hinta pysyy kohtuullisena (toki kimaltavat olisivat houkutelleet tällaista harakkaa mutta pohdin kuinka nuo sitten käytännössä kutittaisivat).
Hinta muuttuu sitä mukaa mitä valikoista valitsee joten asiakas pysyy koko ajan ajantasalla mitkä valinnat vaikuttavat hintaan. Postikulut näkyvät muistaakseni lopuksi ostoskorissa kun on laittanut oman osoitteensa ja tarkistin juuri laskustani että omat 50 merkkiä tulivat 5,15€ postikuluilla (ja tulevat 20 kiloon saakka) joten itseään kipeäksi ei postikuluilla tarvitse maksaa. Maksun suoritin Paypalin kautta mutta muitakin vaihtoehtoja tuolla on valita. Olen lukenut että moni on joutunut odottelemaan nauhojaan kuukauden päivätkin mutta itse tilasin joulun alla ja välipäivinä sain kirjeen kotiin joten alle kahdessa viikossa tilauksesta ei ole ollenkaan paha varsinkin kun väliin tulivat vielä joulunpyhätkin. Sähköpostiin tuli vielä ilmoitus kun nauhat lähtivät kohti suomea jotta osaa sitten malttamattomana ravata postilaatikolla ;)
Tässä jokupäivä tilaan vielä omiin vaatteisiini merkkejä kunhan saan aikaiseksi joten sitten on kertoa lisää kokemuksia, tämä on kirjoitettu yhden kokemuksen perusteella.
Olisi kiva jos kommentteihin jäisi viestiä jos jollekin oli tästä postauksesta apua, niin tiedän jatkossakin tehdä tällaisia postauksia sillä tiedän miten iso homma on etsiä ja löytää hyviä nettikauppoja ja ottaa selvää miten tilaus käytännössä tapahtuu :)
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
ompeluja.. Haalarit #2
Nämäkin haalarit ovat valmistuneet jo viikkoja sitten, mutta se vähäinen aika mikä lapsilta liikenee on istuttava ompelukoneen ääressä että saa joskus valmista, joten blogattavaksi asti vaatteet eivät tahdo millään ennättää vaikka niitä syntyykin.
Lopuksi vielä kuva jollaisista kamera täyttyy kun yrittää ottaa edes yhden onnistuneen kuvan (tämä vaihe taitaa olla aika tuttu kaikille pienten ikiliikkujien vanhemmille aikana jolloin vaippakin on vaihdettava lennossa)
Kahden aiemman kohdalla en ymmärtänyt mitä ideaa on tällaisissa haalareissa ja nyt meillä ei muita sisällä käytetäkään. Jännä huomata kuinka aina seuraavan lapsen kohdalla ihastuu johonkin josta ei edellisen kohdalla tykännyt yhtään (niinkuin esim. nepparillisille kietaisubodeille kävi kun poika syntyi). Hieman harmittaa ettei sopivan värisiä neppejä löytynyt näihin housuihin joten noilla vaaleanpunaisilla sydämillä mennään. En sitten saanut lupailuista huolimatta otettua näistäkään sisäkuvaa, mutta nämäkin on vuoritettu yläosastaan tummanruskealla trikoolla.
Lopuksi vielä kuva jollaisista kamera täyttyy kun yrittää ottaa edes yhden onnistuneen kuvan (tämä vaihe taitaa olla aika tuttu kaikille pienten ikiliikkujien vanhemmille aikana jolloin vaippakin on vaihdettava lennossa)
Uuden vuoden aattona muuten löytyi nuorimmaisen suusta ensimmäinen hammas. Ilmankos yöt ovat olleet levottomia. En osannut vielä hampaita odottaa kun noilla kahdella edellisellä ensimmäinen hammas on tullut vasta 1-vee synttäreiden jälkeen. Tuntuu että tällä kolmannella on niin kiire kasvaa ja kehittyä kun jo 9 kuisesta on kävellyt tukea vasten ja kävelee ympäri taloa taaperokärryn kanssa. Moni sanookin että näyttää niin hassulta kun tuollainen reilusti 60-senttinen kaveri tallustaa pystyssä vaikka sylissä näyttää puolivuotiaalta vauvalta.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
ompeluja.. joulunpunaiset haalarit
Minulla on ollut nurkissa pyörimässä punaista velouria jo vuosia enkä ole keksinyt mitä siitä oikein tekisin. Kirkkaan punainen ei ole sellainen väri jota lasten vaatteissa tykkäisin käyttää, mutta nyt joulun kunniaksi päätin tuhota kankaan tekemällä siitä jouluiset haalarit ja yllättäen tykkään noista tosi paljon! Kaava on alunperin Ottobren mustikka -haalarit, mutta eipä alkuperäisestä kaavasta taida olla enää yhtään viivaa jäljellä kun aina kuitenkin muokkaan kaavan sopimaan omalle lapselle ja teen lisäksi omat muutokseni mukaan. Tämä malli on vuoritettu yläosastaan ja lahkeita on myös levennetty reippaasti jolloin kuminauhalahkeensuut korostuu paremmin. Nepit ei sattuneet olemaan ihan samaa punaisen sävyä, mutta nyt oli vain pärjättävä näillä mitä kotoa löytyi sillä halusin kokopunaisen asun.
Edelliseen postaukseen viitaten, kiitos todella paljon teille kommenttia jättäneille!
Otin tuon koneen kotiin testattavaksi ja se toimii kuin unelma! ensitöikseni kokeilin ommella 5-kertaista kangasta (krs froteeta ja nelinkerroin taitettu resori) ja kone senkuin puksutteli yli ilman ensimmäistäkään hyppytikkiä. Itseasiassa ompelimpa mitä vain, ohutta tai paksua, tikki on siistiä eikä säätöihin juurikaan tarvitse koskea joten tässä on juuri sitä helppoutta ja nopeutta mitä kaipasinkin peitetikkikoneelta!
Kyseiseen koneeseen ei sitten käynytkään minulla olevat nauhan- ja helmankääntäjät vaikka alunperin niin arveltiin, mutta ompelukonekauppiaani lupasi rakentaa minulle sellaiset tuohon koneeseen joten sitten kun ne ovat valmiit, pääsen vihdoin ottamaan takaisin nuo menetetyt vuodet tuon toisen koneen kanssa tapellessa.
Nyt aikaa ei taas ompeluille tai muullekaan tahdo löytyä kun kaksi nuorimmaista sairastui tähän liikkeellä olevaan nuha-kuumeeseen. Molempia saa valvoa koko yön kun varsinkin isommalla tahtoo tuo hengitys mennä niin tiukaksi lääkityksestä huolimatta, pienempi on muutenvain niin pieni että sitä seuraa varuilta. Sopivasti sitten molemmat alkavat itkemään aina kun toinen herää yskimään, siinä sitten miettii mihin huoneeseen menee ekana. Tällaisina hetkinä sitä niiin toivoo että saataisiin jo asunto myytyä ja sitä myötä ostettua isompi tilalle. Mahtuisi sitten enemmän ääntäkin eikä kaikki olisi ylhäällä kun yksi yöllä itkee.. ja saisi vanhinkin nukuttua vaikka keskimmäinen (samassa huoneessa nukkuva) päättäisi olla nukkumatta illalla ja jatkaa sitä höpöttelyä jota meillä muutenkin kuullaan aamusta iltaan taukoamatta.. meidän papupata..
Edelliseen postaukseen viitaten, kiitos todella paljon teille kommenttia jättäneille!
Otin tuon koneen kotiin testattavaksi ja se toimii kuin unelma! ensitöikseni kokeilin ommella 5-kertaista kangasta (krs froteeta ja nelinkerroin taitettu resori) ja kone senkuin puksutteli yli ilman ensimmäistäkään hyppytikkiä. Itseasiassa ompelimpa mitä vain, ohutta tai paksua, tikki on siistiä eikä säätöihin juurikaan tarvitse koskea joten tässä on juuri sitä helppoutta ja nopeutta mitä kaipasinkin peitetikkikoneelta!
Kyseiseen koneeseen ei sitten käynytkään minulla olevat nauhan- ja helmankääntäjät vaikka alunperin niin arveltiin, mutta ompelukonekauppiaani lupasi rakentaa minulle sellaiset tuohon koneeseen joten sitten kun ne ovat valmiit, pääsen vihdoin ottamaan takaisin nuo menetetyt vuodet tuon toisen koneen kanssa tapellessa.
Nyt aikaa ei taas ompeluille tai muullekaan tahdo löytyä kun kaksi nuorimmaista sairastui tähän liikkeellä olevaan nuha-kuumeeseen. Molempia saa valvoa koko yön kun varsinkin isommalla tahtoo tuo hengitys mennä niin tiukaksi lääkityksestä huolimatta, pienempi on muutenvain niin pieni että sitä seuraa varuilta. Sopivasti sitten molemmat alkavat itkemään aina kun toinen herää yskimään, siinä sitten miettii mihin huoneeseen menee ekana. Tällaisina hetkinä sitä niiin toivoo että saataisiin jo asunto myytyä ja sitä myötä ostettua isompi tilalle. Mahtuisi sitten enemmän ääntäkin eikä kaikki olisi ylhäällä kun yksi yöllä itkee.. ja saisi vanhinkin nukuttua vaikka keskimmäinen (samassa huoneessa nukkuva) päättäisi olla nukkumatta illalla ja jatkaa sitä höpöttelyä jota meillä muutenkin kuullaan aamusta iltaan taukoamatta.. meidän papupata..
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Ompelun iloa.... ja sitä kaikkea muuta! AUTTAKAA ompelijat!
Ompeleminenhan on mukavaa puuhastelua, sen parissa rentoutuu ja saa kauniita uniikkeja vaatteita joista tulee hyvälle tuulelle..
.... paitsi jos omistaa peitetikkikoneen! ...mur....tämä alkaa olla jo melkein kirosana, punainen vaate härälle, tikku kynnen.......ja sitä rataa.
Siis tiedän että varsinkin tuo Janome-halpis kone voi olla haasteellinen aluksi, mutta voisiko jo näin 3 vuoden jälkeen pikkuisen näyttää valoa sinne tunnelinpäähän? minun tunnelissa ei taida ollakkaan sitä toista aukkoa joten taidan vaihtaa tunnelia...
Kolmeen vuoteen jotka siis olen koneen omistanut, en ole sillä yhtään vaatetta vielä ommellut. Tein mitä tahansa, millä tahansa säädöillä, hyppytikkiä tulee. Ainoa mitä onnistun sillä ompelemaan, on yksinkertaiset ohuet kankaat. Ongelmallista tässä on vain se, että ostin koneen ainoastaan kanttausta varten, joten halu olisi tietysti onnistua kanttaamaankin vaatteet.
Meinasin pyydellä apua tuon koneen kanssa, mutta päädyinkin nyt siihen, että tuo kone saa lähteä meiltä.
SIKSI HALUAISINKIN KOKEMUKSIA peitetikkisaumurista!
Sain paikalliselta ompelukoneyrittäjältä sellaisen tarjouksen johon houkuttelisi tarttua: Antaisin tuon Janomeni vaidossa, ja ottaisin 10v käytetyn Berninan peitetikkisaumurin (ja maksaisin vielä vähän väliäkin). Lisäksi saisin sellaisen opastuksen liikkeessä että osaisin varmasti ommella koneella haluamiani kankaita.
Kone tulisi siis saumurin kaveriksi, joten en aio sitä saumurina käyttääkään, vain pelkästään peitetikkikoneena jolloin minulle ei ole mitään merkitystä vaikka kone olisikin miten hidas ja vaikea vaihtaa saumaukselta peitetikille. Jos kokemuksiin ja myyjiin on uskominen, Bernina kuitenkin olisi laatua, metallia sisältä, eikä tuollainen Janomen muovikone, joten ompelisin tuolla vielä 20 vuoden päästäkin niinkuin myyjä sanoi..
Jos nyt pitäisin Janomeni, joutuisin kuitenkin maksamaan sen tiedustelemani 70 euroa veisinpä mille tahansa korjaajalle pelkät säädöt säätämään, koska näihin vuosiin en kuitenkaan sitä konetta itse ole säätöihin saanut. Ja todennäköisesti joutuisin sitä aina sillointällöin siellä käyttämäänkin kun kuulema korjaajille nuo ovat niin tuttu juttu Janomessa, joten noilla rahoilla jo välirahakin olisi kuitattu..
Rohkaiskaa/varoitelkaa nyt teenkö ihan järjettömästi tai menetänkö jotakin korvaamatonta jos tuollaisen vaihdon teen? Saa vastata vaikka ei tuollaista yhdistelmäkonetta omistaisikaan! Minä en nyt osaa päättää mitä teen, jotakin kuitenkin on tehtävä jos täällä vielä vaatteita meinaa valmistua..
.... paitsi jos omistaa peitetikkikoneen! ...mur....tämä alkaa olla jo melkein kirosana, punainen vaate härälle, tikku kynnen.......ja sitä rataa.
Siis tiedän että varsinkin tuo Janome-halpis kone voi olla haasteellinen aluksi, mutta voisiko jo näin 3 vuoden jälkeen pikkuisen näyttää valoa sinne tunnelinpäähän? minun tunnelissa ei taida ollakkaan sitä toista aukkoa joten taidan vaihtaa tunnelia...
Kolmeen vuoteen jotka siis olen koneen omistanut, en ole sillä yhtään vaatetta vielä ommellut. Tein mitä tahansa, millä tahansa säädöillä, hyppytikkiä tulee. Ainoa mitä onnistun sillä ompelemaan, on yksinkertaiset ohuet kankaat. Ongelmallista tässä on vain se, että ostin koneen ainoastaan kanttausta varten, joten halu olisi tietysti onnistua kanttaamaankin vaatteet.
Meinasin pyydellä apua tuon koneen kanssa, mutta päädyinkin nyt siihen, että tuo kone saa lähteä meiltä.
SIKSI HALUAISINKIN KOKEMUKSIA peitetikkisaumurista!
Sain paikalliselta ompelukoneyrittäjältä sellaisen tarjouksen johon houkuttelisi tarttua: Antaisin tuon Janomeni vaidossa, ja ottaisin 10v käytetyn Berninan peitetikkisaumurin (ja maksaisin vielä vähän väliäkin). Lisäksi saisin sellaisen opastuksen liikkeessä että osaisin varmasti ommella koneella haluamiani kankaita.
Kone tulisi siis saumurin kaveriksi, joten en aio sitä saumurina käyttääkään, vain pelkästään peitetikkikoneena jolloin minulle ei ole mitään merkitystä vaikka kone olisikin miten hidas ja vaikea vaihtaa saumaukselta peitetikille. Jos kokemuksiin ja myyjiin on uskominen, Bernina kuitenkin olisi laatua, metallia sisältä, eikä tuollainen Janomen muovikone, joten ompelisin tuolla vielä 20 vuoden päästäkin niinkuin myyjä sanoi..
Jos nyt pitäisin Janomeni, joutuisin kuitenkin maksamaan sen tiedustelemani 70 euroa veisinpä mille tahansa korjaajalle pelkät säädöt säätämään, koska näihin vuosiin en kuitenkaan sitä konetta itse ole säätöihin saanut. Ja todennäköisesti joutuisin sitä aina sillointällöin siellä käyttämäänkin kun kuulema korjaajille nuo ovat niin tuttu juttu Janomessa, joten noilla rahoilla jo välirahakin olisi kuitattu..
Rohkaiskaa/varoitelkaa nyt teenkö ihan järjettömästi tai menetänkö jotakin korvaamatonta jos tuollaisen vaihdon teen? Saa vastata vaikka ei tuollaista yhdistelmäkonetta omistaisikaan! Minä en nyt osaa päättää mitä teen, jotakin kuitenkin on tehtävä jos täällä vielä vaatteita meinaa valmistua..
torstai 10. marraskuuta 2011
tiistai 8. marraskuuta 2011
Ompeluja.. Nukelle uusia vaatteita
Viimekuukausina olen tehnyt monenlaista käsityötä ja askaretta, mutta tänne en niitä ole saanut siirrettyä. Tässä kuitenkin viimeisimmät, eli nukenvaatteita viikonlopun- ja alkuviikon jäljiltä.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Huhuu..
Päätän tämän pitkänpitkän hiljaisuuden ja laitan tänne kuvan meidän nuoremmasta neidistä. Kuva on otettu isosiskon naamiaisista 31.10.2011 ja päässä on siskolla ollut peruukki. Näitä tällaisia kuvia saa ikuistettua valitettavan vähän, sillä esimerkiksi juuri tästä kuvasta löytyy se meidän neidin oikea luonne, aina aurinkoinen ja kujeileva..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





